Jouluntoivotus

 

Lämmintä ja rauhallista joulunaikaa jokaiselle <3

 

Mari

Iloisia sanoja ja joulun tuntua.

 

 

 

 

 

Sisuksissa vellonut pitkällinen velttous ja saamattomuus, harmaa huntu ajatuksien yllä ja kyynelien loppumaton virta ovat hellittäneet viimeinkin otteensa. Heräsin perjantaina uuden päivän aamuvarhaiseen ja rinnalla kulki suunnattoman suuri ilo ja rauha.

 

...Joskus tuntuu että arjen valo ei riitä paistamaan syvälle sydämeen saakka. Taukoamaton pyristely arjen hankaluuksien kanssa saa voimaan pahoin ja nostattaa silmien pinnalle polttavan, läikehtivän kalvon.  Se puhaltaa rajusti arjen kulmissa kuin juuri tuloillaan oleva myrskynsilmä, mutta  tuo mukanaan lopulta kyynelten valtaisan aallokon.

 

Tuo kyynelten aallokko pysäytti ja pakotti istumaan aivan hiljaa. Kehotti vaikenemaan, olemaan tekemättä mitään ja tyhjentämään juuri tässä heikkouteni kohdassa, maahan muserrettuna olevan astian, ihan sinne pohjalle saakka -ei täyteen astiaan saa lisättyä mitään hyvää, ei yhtään valoisaa ajatusta, voimaa, rauhaa ja rakkautta. Ei, jos se on täynnä omien ajatusten paljoutta, omaa vajavaista ymmärtämistä, omia päätelmiä ja omia itsepäisiä suunnitelmia!

 

Nyt lauantain suunnitelmat ovat tupruttaneet kodinlämpöön joulun kaivattuja ja tervetulleita tuoksuja. Joululimput ja hedelmäkakku odottavat vuorollaan paistumista ja maistelemista.

Piparkakkunauhoja tehtiin yhdessä lasten kanssa ja ripusteltiin niitä keittiöön ja ruokatilan jouluisammaksi koristeluksi. Joululaatikkojen aikakin tulee, ehkä jo tänään :)

Kaunis kaunis musiikki soi taustalla ja nautin sen sanojen tärkeydestä tänään vielä usemmankin kerran <3

 

...ostin myös Maaria Leinosen runokirjan, jota olen kauan miettinyt hankkivani. Yksi kirjan runoista sai miettimään blogin kirjoittamisen ajoittaista alavireisyyttä, mitä mieltä itse olet?

Ajoittain omalla kohdallani kirjoittaminen soljuu kuin keväisen puron juoksu, mutta on aikoja jolloin sanat eivät puhu, eivät niin paljon että tulisivat julki. Usein kipujen jälkeen ilo on suurimmillaan, sydämessä soi ja sanat taas kuin juoksevat vastaan kun antaa niille oman hetkensä...

 

"Ei sanoja voi saalistaa.

Metsästää kuin

perhosia haavilla.

Tulevat

jos ovat tullakseen.

Syntyvät.

Kipu kätilöi.

Murhe kastaa.

Ilon sanatkin.

Ja juuri ne. Juuri ne."

 

-Maaria Leinonen/ Huomisen ovella

 

Lauantaipäivän lämpöä Sinulle,
Mari

Hiljaisuuden valossa

 

 

Himmeistä kaari-ikkunoista kantautui illan viileä pakkasen valo

ja kirkon penkkien rivit täyttyivät hiipivästä hiljaisuudesta.

 

Laulujen ympäröimänä saattoi käsin koskettaa Hiljaisuuden Valoa.

Samuli Edelmannin joulukonserttikiertue oli miellyttävä ja
 Tabermannin runo, jonka hän lausui, herätti paljon ajatuksia...

 

Varo vain kukkia!

"Näin sinun tulevan:
Olit niin kaunis, kaunis,
mutta sinä onnuit,
kävelit varpaillasi, olit niin varovainen
Älä kulje varpaillasi, rakkaani, älä häpeä,
juokse varpaillasi niin että ne kuuluvat ja näkyvät!
Rakkaani, minä rakastan kuulla sinut
yli metsien, yli merten ja vesien, vähäisimmänkin.
kuin muuttolinnun, vaikka yksinkin matkalla
Tule rakkaani, avaa hiukseni, sylini,
suuni aivan kuin sinun suusi:
Huuda että rakastat minua niin suunnattomasti
joka kiveen, joka oksan tynkään, joka käpyyn,
ja ennen niin mykkään korvaan!
Huuda se kuin räävitön poika,
kuin tyttö joka asui tuli silmissä,
kyltymättömät ja kaipaavat sormet
taivaan säkeiden läpi: 

Siis rakasta kaksin käsin,
rakasta niin kuin soudetaan,
kuurataan, leivotaan, tempaistaan syliin

Siis rakasta"

         -Tommy Tabermann-

 

Mari

Lumihiutaleiden aikaan

 

 

 

 

Hiljaa leijuu maahan hiutaleet.... <3

 

Valkoiset hahtuvat ovat lepytelleet pihamaata ja ajatuksia kokonaisen aamun ajan. Valo tulvii ikkunoista ja kirkastaa valkoiseksi maalattujen seinien pintoja.

Eilinen ajatusten lepuutus loi uutta ja seinille napsuttelin pienet naulat valokuvia varten. Yksinäisiksi jääneet seinäpinnat saivat uudet tuttavuudet vanhasta kipsitaulusta ja valkoisista, vanhoista vauvantossuista.  Aamulla huomasin ikkunalaudan hyasinttien heränneen kukkimaan, pienin nupuin, kohti ikkunasta läikehtivää valoa.

 

Olen selaillut ahkerasti kuvia kirjasta Kaunis Pieni Joulu ja muhitellut ajatusta kokeilla siinä olevan piparkakkutalo-kaupungin rakentamista tälle joululle. Kirjassa olevien leikkiin tarkoitettujen joulutorttujen tarpeet on jo ostettu ja askartelu odottaa vain sohvalla lepäilevän pikkuisen potilaan tervehtymistä.

 

Sain olla mukana Ninan kutsumana kirjan lämminhenkisessä julkistamistilaisuudessa Tampereen Tallipihan kahvilassa. Tarjolla oli ihanat puitteet tunnelmallisen ja inspiroivan kirjan julkistamiseen, mukavaa jutustelua kirjan tekijöiden kera sekä suussa sulava suklaabuffet iltapalaksi. 

 

 

Kiitos Nina, Anne <3

 

Lumivalkoista iloa päivääsi,

Mari

 

...

 

¨

 

Kylmä yö oli kuurannut sillan kaiteet pehmeään, kimaltavaan samettiin. Katsoessani aamuun heräävää, himmeää tähtitaivasta, samettiin suli untuvaisen takin pehmeän pinnan jälki ja tunsin sisimpänikin lukkojen avautuvan hiljaa saranoitaan naristellen.

 

Kylmän kauniisti kangistamat jäsenet etsivät ylleen paksua peittoa ja kuumaa juotavaa. Hetken kuluttua nautinkin harvinaisen tuokion viikon keskellä; aamusaunan lämmön hipihiljaisuuden äärellä.

Hetkeksi iholle kaivautunut lämpö heilautti sohvalla pehmeisiin uniin, joista päivän kirkas aurinko herätteli taustalla soivan musiikin sointuihin.

 

Voimaannuttava parituntinen sai tunnelmaruumiini jälleen pehmenemään ja niin ovat taas muutaman huonekalut vaihtaneet paikkaa; lasten taideteokset pääsevät nyt ilahduttavasti enemmän esille <3

 

 

"Yöllä
kun tuuli nukkuu
ja linnut
lauluista väsyneet -
puu herää
ja alkaa puhua
kuin ihminen.
Ihan hiljaa
kuiskaamalla
ettei kukaan hereille
kesken uniaan.

Valvon ja kuuntelen.
Niin viisaita
ei päivisin puhuta."

- Maaria Leinonen/ Niin kuin puut puhuvat

 

Mari



Valkein varpain vaikeuksien yli

 

Sisimmässäni on viipyillyt voimakkaita pettymyksen tunteita. Ne ovat läikehtineet sydäntuntojen yli myrskyisästi, hölskyen ajatusten kaaosmaiseen aallokkoon. Sohvan nurkka on pitänyt tiukassa sylissään eikä kyynelvirratkaan ole kaukana silmäkulmista olleet.

 

Aina asiat eivät mene kuten niin kovin itse toivoisi, kuten itse täydellisesti on suunnitellut, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Kaiken keskellä suuri viisaus onneksi toistaa aina vain voimakkaammin tämänkin olevan parhaakseni- usko siihen ja luota! Nostin askeleesi kulkemasta väärää tietä...

Viivyn siis tuntemattomassa ajassa, edelleen nauttien lahjaksi saatua lepoa, kodin lämpöä ja aikaa tekemättä mitään kiireistä. Näiden kanssani kulkevien huolien ja murheidenkin jälkeen tulee päivä, jolloin löydän näistäkin päivistä sen kauneuden jota en juuri nyt näe <3

 

Hiljaiseksi vievien ajatuksien keskellä saan tuntea usein lämpöisen silityksen olkapäälläni, lujan rutistuksen arjen askeleiden keskellä. Suukon poskipäällä ja rakastavan katseen silmästä silmään. Lisäksi niin kovin kaipaamani lumipeite maan yllä kertoo talven  olevan ihan liki, tuoden valon ja ihanan, tunnelmallisentärkeän juhlan. Joulutunnelmointiin on nyt rutkasti aikaa, siihen saan erityisesti keskittyä juuri nyt ja sitähän olen niin jokaisena vuotena toivonut!

 Ihanaahan tämäkin, oikeastaan ihan parasta,  joten päätän unohtaa hätäilyn, unohtaa pelkoni ja teen tunnollisesti ja uskollisesti tulevat päivittäiset velvollisuuteni. En edes yritä päästä selville mitä tulevaisuus mukanaan tuo, eihän sen aika ole vielä!

 

Näutitaan siis tästä:

"Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki."

 

Lumivalkoisen kimaltelevaa arkea meille jokaiselle <3

 

Mari

Kauniita ihmeitä

 

Syysmyrsky on yön aikana lennättänyt lehdet korkeuksiin, tiputtanut raskaita oksia maata hyväilemään ja heiluttanut villisti puissa keinuvia lyhtyjä. Vieläkin ikkunoiden äärellä tuuli huhuilee sisätiloihin, kaverinaan lamaannuttavan synkkä pimeys.

 

Kodin pinnoille on tervetulleesti laskeutunut joulun tuntua, vaikka pihamaa tuntuu uupuvan väsymyksestä ja kaipaa jo kipeästi valkoista peittoaan.

Havumaton karheaan pintaan saavat pyyhkiytyä etuovella jokaisen  syksynkuraamat kengänpohjat ja lyhdyissä välkehtiä niin monet kynttilänliekit.

 

 Ensimmäiset joulukukat ovat etsiytyneet viikonloppuna ostoskoriin ja kiiruhtaneet valtaamaan kodin sileitä pintoja. Jouluruusu kaipaa selvästi juuriensa peitoksí pehmeän sammalen kosketusta, mutta ensimmäisten hyasinttien valkoiset nauhat saavat hetken pilkottaa viehättävien ruukkujensa äärellä ihan ilman mitään.

 

Pienellä itsetehdyllä kukka-asetelmalla ja hentoisella korulla toivotin tänään pienelle suloiselle kummitytölleni kaikkea mahdollista hyvää- onnea ja siunausta elämänsä varrelle. Tyytyväinen tummatukkainen tyttölapsi nukkui sylissäni sikeää untaan koko kastetilaisuuden ajan, eikä pieninkään kasvojen ääriviiva värähtänyt kun kastevesi kosketti hänen hentoista tukkaansa <3

Niin pieni ihminen ja kuitenkin taitavasti punottu suuri ihme!

...kuinka hän voikaan täyttää ja herkistää kokonaisen huoneen...

 

"Vielä on toivoa
toivo on olemassa
niin kauan kuin ihmisiä
jotka avaavat suunsa
ja kysyvät jotka avaavat
suunsa ja huutavat.

Niin kauan kuin siemeniä
jotka itävät
niin kauan kuin
kämmennenala multaa
siemenen itää.

Niin kauan kuin lapsia
jotka uskovat unensa tosiksi
leikkinsä työksi.

Vielä on toivoa
toivo on olemassa.

Mutta kysyä pitää
pitää huutaa
kylvää
leikkiä."

- Maaria Leinonen
Lämpöisin ajatuksin,

Mari

Talvi-ikävä...

 

Päivät ovat olleet sateen piiskaamia.

Luonto näyttää pysähtyneen, vaipuneen synkkyyden tavoittamattomaan hiljaisuuteen.

Syksyn tuntu liiankin tosi. Kietoo kohmeloiset käsivartensa koko olemukseeni ja valtaa mieleni suuria valoisia sopukoita, heijaten ja tunkeillen.

 Pihapolku ja sammalvihreä pihamaa kylpee syksyn kosteassa hengityksessä, kalsea tuuli puiden oksia keinuttaen. Ikkunoihin piirtyvät tuon tuosta taivaalta satavat kyyneleiden juoksentelevat vanat.  Taas tuntuu että syksy saisi hypätä kohdallani tyhjää ja hypähtää kiireesti valkoiseen!

 

Lumivalkoinen! Tule jo!!!

 

"Lapsena sitä rakasti
syksyjäkin.
Usvaisia aamuja
itkunkosteita
kun riihensavun
ja kypsän viljan tuoksu
leijaili kylän yllä.
Ja karja kiiltäväkylkinen
ahersi kasteisessa
apilapellossa
kellot kilahdellen.

Ja apeita iltoja
kun hämärä hapuili
kynnöspelloilla.
Lämpimät lamput
valaisivat ikkunat
lempeät tähdet taivaan. "

-Maaria Leinonen
(Silta joka kantaa, 2003) 

 

 Talvea odottaen,

Mari

Enkelin valkoiset siivet

 

 

 

 

 

Vaalean kirjekuoren pinnalla kauniit, taiten kirjoitetut kirjaimet. Silkkiseen pehmeyteen käärittynä, lahjanyöri ympärillään, lennähti ilmojen halki herkkääkin herkemmät enkelin siivet.

Kiiltävä pinta lepattaa kilpaa päivänvalon kanssa ja toivottaa yön kuuramalle pihamaalle heleän huomentoivotuksen.

 

Kiitos <3 Kirsille (klik)!!!

 Kuinka ihana tunne avata ajatuksella ja syvällä sydämen tunteella postitettu tilaus <3

En hennonnut käärepapereita, nauhoja, ilon toivotuksia enkä edes kuittia laatikkoon piilottaa! Ne lepäävät edelleen olohuoneen lipaston päällä ja voi miten tavattoman kauniita ne ovatkaan!!!

 

Kirsin Pieni Unelma myy unelmaisia sisustuksen yksityiskohtia; hurmaavaa, valkoista ja heleää sisustusesinettä ja paljon muuta.  Pienen Unelman verkkokauppa on työn alla!

...tätäkin Matamin käsissä muovautunutta sormusta voit kysellä häneltä jos se sai sydämesi läikähtämään ja putiikin tunnelmiin pääset facebook- sivujen kautta.

Niistä minä tykkään tykkään tykkään niin paljon ja usein siellä vierailenkin<3

 

***

"Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,

 minä vain levitän ne suojaksi sinun yllesi,

 veitseksi kuoleman kurkulle.

Jos lähdenkin, en minä kauan viivy,

pian minä luoksesi palaan,

 sirpin sinä minulta saat jolla niittää,

vasaran jolla rakentaa,  ja ruukkuusi siemeniä ja multaa.

Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit,

maailman halki,

siipieni alla kuin kevättuuli. "

 

-Tommy Taberman-

 

***

<3 Sydämellisin ajatuksin luoksesi hiivin <3
Mari

Höyhen

 

 

Harmaus on singonnut seittejään pihan nuhruiseen oranssilätäkköön.
 Kiivaan tuulipuhurin myötä piha peittyi uudelleen tippuvien lehtien allokkoon ja väsyttää harmaalla sateellaan niitä pieniä hassuja, puihin jääneitä lehtiä, jotka unen rajamailla keinuvat odottaen lumen satamista oksistojen ylle. Harmaan kuiskaus kuuluu ikkunan takaa ja hämärän keskellä talviset valot heijastavat varjojaan vaaleaa seinää vasten. Keittiön täyttää suklaisen kakun sokerinen seura.

Ikkunan äärellä heiluvat nyt kevyesti höyhenten hennot untuvat, enkelinhiukseen kääriytyneet valon valkoiset siivet. Kämmeniin tuntuva hellyys ja hippoisuus... ja siinä ohessa kuiskaukset höyhenen kevyet <3

 

"Hellyys
on ehdottomasti vaikein tapa
kulkea elämän halki:
hellyys ei halua
taittaa hiustakaan
eikä tallata pienintäkään kukkasta.

Hellät ihmiset
ovat höyhentä keveämpiä,
eikä mikään kosketa niin syvältä
kuin höyhen
kun sillä hivellään.

Mitä me toisiltamme kaipaamme?
Me kaipaamme hellyyttä,
höyhenen hivelyä."

-Tommy Tabermann-
 



 Höyhen kevyttä valoa syksyn harmaan keskelle,

 Mari

Malttamattomuus pysyä poissa...

 

 

Kuurankohmeiset ruohonkorret alistuivat aamun askeleen alla. Hauras jää murtui kylmettyneiden lätäköiden pinnalta, pienimmäisen punaposken ilonhypähdysten alta. Nurmen pinnalla viipyy vihdoinkin kauan odotettu jalokivien huntu ja sisintäni lämmittää <3

 

Viipyilevien syyslomapäivien äärellä pysähdyin pitkästä aikaa kymmenien runovihkojeni ja -kirjojeni viereen ja jälleen kerran sydemessäni soi- en minä malta millään olla poissa!

 

...kun tuntuu siltä, etteivät sanat solju, ne lähtevätkin kuin hipaisten lentämään. Sanat punovatkin ajatuksia kevyisiin kehyksiin, tuulettavat tunteita- takkuisiakin ja kietovat kätköihinsä säilöttäviä tarinoita. On vain pysyttävä ja kirjoitettava, juuri silloin kun siltä tuntuu...

 

"Ei niin onnetonta päivää
ettei pintä ilonkyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran
kuurankiteen kimalluksen verran.


Ja taas jaksat –
etkö jaksakin?"

-Maaria Leinonen

Mari

Hiljenevää...

 

Ajatukseni eivät ole läsnä- tässä ja nyt- eivätkä sanat lähde lentoon,

 muodostaakseen yhteen sieviä lauseita, niitä heleitä ajatuksia joita sisälläni kuitenkin niin valtavasti tunnen...

...en tahdo väkisin ajatuksiani hoputtaa, pakolla yrittää- ei niin ole tarkoitettu!

 

Annan ajatusteni lentää hetken toisia polkuja, kohti suunnitelmia joiden täytyy ottaa minusta oma aikansa, vaatia sitä että minä olen läsnä niiden joukossa...

 

Elämä hymyilee ja kantaa!

Elämä toteuttaa pienin palasin niitä pienten huokaustemme salaisuuksia joita olemme sydämemme sopukoihin hiljaa ja hellästi sulkeneet. Antaa käydä toteen ne, joiden tarkoitus on meidän parhaaksemme ja jättää sivuun ne, joiden merkitys on niin kovin vähäinen.

Tulevaisuus on niin avoin ja tuntematon, mutta silti uskallan edelleen unelmaani kantaa, uskoa ja toivoa- ehkä juuri niin on tarkoitettu?

...ja yksi pieninkin haave, toteutunut, saa olemuksen läikehtimään ilosta- kuten nytkin lastenhuoneiden valkoiset lattiat <3

 

Blogini taitaa hiljentyä hetkeksi, mutta

toivon jokaiselle kauneinta mahdollista syksyä

 ja ehkä taivaalta hiljaa leijailevien hiutaleiden

 taivaallisen säteilevää kimallusta <3

 

***

 "Meidän on vain tiedettävä, ketä kohti kuljemme
ja miten selviydymme lähimmästä taipaleesta.

Meillä ei ole kaikkea vapautta, mutta on kuitenkin
sen verran kuin matkalla tarvitsemme.
Niin paljon, että meidän ei tarvitse kantaa siitä huolta.
Meidän ei tarvitse olla selvillä siitä,
miksi maailma pyörii,
mutta me saamme uskoa, että kohtalomme taustalla
on suunnitelma ja että meiltä vaaditaan
vain sitä vähäistä uskollisuutta, että pysymme tiellä. "
-Jörg Zink  

 

***

 

Ajatuksin, Mari

 

 

Särkyviä aarteita

 

 

Iltatumman sinen taivaalla- iltamyöhällä- pientä matkaani valaisivat säihkyvän hopeiset, lepattavat tähdet. Ilman viileys nostatti hengityshuurun kohti korkeuksia ja tunsin taas kuinka ääretön kauneus oli matkannut luokseni- sinunkin-  luoden niin pienen olemuksemme ympäristön keveäksi, ilmavaksi ja tilavaksi hengittää. Yöpakkasta  taivas ehkä saatteli, hiljaisin, äänettömin askelin...

 

Viivytin askeleeni tahdin tuota kapeaa pihatietä pitkin, että vielä vain saisin kylpeä sen suomassa rauhassa, turvallisessa tummansinisen tähtikaaren hunnussa. Sisälläni hiipinyt, outo ja hämmentävä haikeus oli luovuttanut paikkansa paremmalle, helkkyvälle hymyilylle <3

 

"Särkyville on puhuttava hiljaa
ja sanoin jotka eivät lyö,
kuin tuuli joka vaalii viljaa,
kuin lempeä ja lämmin yö.

Särkyville on puhuttava hiljaa
ei mielin jyrkin, ankarin,
vaan katsein vastaanottavaisin
ja kasvoin herkin, avoimin."

-Anna-Mari Kaskinen

 

Näiden kahden siipirikon rosoista ulkokuorta olen kuiskaillen ihastellut ja tulevaisuuttakin heille suunnitellut. Olen kovin onnellinen että löysin ne- vanhat, kuluneet ja elämänaalloissa kolhiintuneet. Molemmat näistä roskien joukkoon matkaansa jo taittoivat...

 

Aarteita päivääsi ja tulevaan viikonloppuusi <3

Mari

hetkien haikeutta...

 

Yön kylmä käsi oli kuurannut ikkunan reunaan ensimmäisen kimaltavan kiteen, hunnuttanut harsoonsa puiden oksilla viivytteleviä keltalehtiä. Lätäköiden ohuet pinnat rapsahtivat kevyen askeleen alla ja rikkoivat niiden lasittuneen olemuksen.

 

Hiljainen aamu on yrittänyt saada ajatuksista kiinni. Yrittänyt niin kovasti luoda sanoja valkoisen paperin pinnalle ja siltikin jäänyt uupumaan jotain kaipaamaansa.  Hiljalleen jokin selittämätön haikeus on kaivautunut ihon alle muttei halua häätää sisimmässä asuvaa tyyntä pois...

 

Haikeus pisaroi mutten löydä sanoja selittämään sitä....

...ehkä se on se jokasyksyinen,  joka kipuaa viereen.

Odottaa ikävöiden ja niin palavasti että hento valkoinen hiutale jälleen koskettaisi,

viipyisi olkapäällä ja odottaisi että sydämenkyllyydestä asti jakaisin kanssaan

sen kauniin,  lumivalkoisen hetken elämää <3

 

 

***

"Sateinen aamu
Lasilla vettä
Reunat pientareen
Katoavat muuriin harmaaseen

Ruuhkainen aamu
Jäljiltä helteen
Salamoineen yön
Samaan sateeseen tuhansia sankareita työn

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Paikoin pettäneet

Tavallinen aamu
Ja vaikka on meillä
Paljon menetettävää
Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Sateisen aamun
Alta nousevan päivän
Yli rakkaus riittänee
Jono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Kiinni parsitaan saumat
Kiinni parsitaan saumat"

 

-Juha Tapio: Sateinen aamu lyrics

 

<3, Mari

Tiistaina...

  

 

 

 

 Sade on vihmonut alppihovin ikkunoilla ja tuuli taputellut puiden oksistoja.

Viima on käynyt kauluksesta sisään ja saanut koko olemuksen värisemään.  

Koti on alkanut huomaamatta viilentää huoneitaan kun vanhat kiviseinät imevät syksyn saapuvaa viimaa ja kylmyyttä.  Puseron alla lämmittelee kuitenkin hyväntuulinen olotila vaikka flunssa tuntuu kipuavan vieraisille uudemman kerran. Olotila, se joka nauttii jokaisesta lahjaksi annetusta päivästä kotona.

 

Muutaman auringonsäteen ohella keittiön pinnat kuurautuivat putipuhtaiksi. Laakerinlehti viipyilee keittiön ikkunalla ja ahmii matkassani päivän lyheneviä valonsäteitä, varastoon talven varalle! Yhdessä nautiskelemme kermansävyisen vaa'an seurasta, ystävän minulle hankkimasta keittiön uudesta suloisuudesta.

 

Takkatulen kaipuu kasvaa sitä mukaa kun illat hämärtyvät entisestään. Polttopuiden ritinä on kuin musiikkia korville,  niissä himmenevissä illoissa, kun kaikki muu ympäriltä hiljenee...

Ehkä sytytän takkatulen liekin, sen jälkeen kun saunan lämpö on hätyytellyt epämieluisan vieraan loitommaksi luotamme ja taivaalle nousevat kirkkaat tähtien juovat. Ja sitten kun on aivan tyyntä...

 

 

"Teen pitkää matkaa
kauas
lähelle
oman itseni tuntemattomaan
kartoittamattomaan maahan.
Ehkä keidas
Ehkä lähde
Ehkä hiljaisuus
tietoa tulvillaan."

-Maaria Leinonen

 

Lämpimin ajatuksin, Mari