Valon myötä

 

 

 

 Seurassani takkatulen kevyt puhallus ja sormieni välissä pujottelevat lankanauhat.

 Kodin hiljaisuus saapui kuin tilauksesta ja sisään tulvii luminen, valkoinen valo. 

Kun olen ihan yksin, soi matkassani pianon sävelet; mieltä hiljentävät ja voimakkaat. Sielua koskettavat ja tunteita pakahduttavat... Sanoittavat ajatuksiani silloin kun on rauhallista, hiljaista ja kiireetöntä.

 

Nytkin. Kun on hiljalleen aloitettava jälleen puhtaalta pinnalta, uusien alut juurrutettava ajatuksella, 

valolla ja rakkaudella. Ajatuksissa ja elämässä.

...Eläisikö sitä pelkillä unelmilla, pärjäisikö niillä...

 

Mietin kuinka sitä osaa ollakkaan, kun jokin kiinteä osa elämästä kirii loppuaan ja lopulta sitä ei enää ole. Se tuttu ja totuttu tapa, rutiini. Tai se takuuvarma hetkittäinen tyhjyyden tunne vaikka lopulta ja vihdoinkin on saavuttanut sen mitä on vuosien vieriessä yhä palavammin halunnut ja toivonut?

 

Suljen sydämeeni kaiken sen mitä olen kokenut, mitä nähnyt ja kuullut. Kaivan esiin pala palalta kaikkea opittua ja elettyä, kuten tuo kaunis sinisenä kuvioitu tapetti, joka löytyi kotimme seinästä, kätkettynä paneelin alle...

 

***

 

"Matkalla kohti suuria tavoitteita voi pysähdellä pikkuasioihin, jos ne ovat kauniita."

 

-Maija Paavilainen-

 

<3, Mari

 



Sanoja paperilla

 

 

Sellaisia päiviä vain on... Teksti tulee kuin puhaltaen paperille, katse takertuu kiinni tietokoneen ruutuun, eikä tuolista pääse enää irti. Hartiat hehkuttavat iltaisin väsymystä, kuumottavat nipistelevää kipua ja silmät kehottavat kuluttamaan silmälaseja ahkerammin etteivät väsyisi...

 Valmis palkitsee silti kaiken ikävän ja tyytyväisyyteni määrä on aivan pohjaton.

 

Omannäköistäni kaikki tuo. Todentuntu käsin kosketeltava...

 

"Onnenpoika on se, joka kulkee
lauluja taskussaan,
orvokintuiketta silmissä
ja ruohoa hiuksissaan.

 

Hän tahtoo pienen siemenen
ja kupillisen multaa
tuhat kertaa mieluummin
kuin ison kasan kultaa."
    -Pia Perkiö

 

Kepeää keskiviikkoa <3

Mari
 

 Ilahdun jokaisesta uudesta lukijasta! Mukavaa kun matkaani olette lähteneet, tervetuloa!

 



Pyykkiä ja maalia

 

Alakerran pyykkinurkassa kone pyörittää parhaillaan illan viimeisiä hitaitaan ja puhtaan pyykin tuoksu on huomenna erilainen kuin tavallisesti. Harkiten käytän näitä kauniiden pullojen sisään kätkettyjä pesuaineita jotta niistä riittäisi vielä vain... Juhlistan tätä mukavasti vietettyä päivää näin, jotta saisin nauttia sen antamista ilonpisaroista huomennakin! Kylpyhuoneen seinällä tarpeellisille löytyi jossain vaiheessa kuluneena vuonna kannattelijakin. Ei ihan se, mitä pitkään olen etsinyt, mutta melkein...

 

Ilonpisaroita toivon Sinullekin, jokaiseen alkavaan päivääsi <3

 

Mari

 

ps. osaisiko joku kokeneempi remontti-ihminen kertoa, miten portaiden pinnalta saisi poistettua tuon sitkeästi tarttuneen, paksun, vanhan, myrkynvihreän maalikerroksen? Monta kikkaa on jo kokeiltu, mutta tuloksetta- onko ainoa keino maalata vain reippaasti vanhan päälle... :/

 

 

 

 

 

Tuhat unelmaani

 

 

Illanhämyssä katulamppu heittää valokeilojansa bussinikkunasta läiskähdellen ja luomet painuisivat niin mieluusti kiinni syvään uneen. Yöt eivät ole juuri antaneet hetkeä ummistaa silmiä unien matkaan ja niin väsynyt on ollut olotila tänään. Kuin suuri ihme- niin se onkin - on päivä kätkenyt sisäänsä paljon hyvää! Häneltä minulle ja minulta hänelle <3 

 

Olen availlut viimeaikoina sydämeni lukkoja. Heittäytynyt hempeästi haaveiluun ja kuvitellut kaiken valmiina. Lennätellyt ilmoille usein ajatusten siipihöyheniä ja kuiskinut pimenevään pakkastuuleen tuhannet unelmani. Välillä kaiken näkee niin selvästi, ihan kristallinkirkkaana ja sitten jokin kuitenkin ajatuksissa polkee kiukkuisesti jarrupoljinta.

Kunpa arvaisi sen, kuinka olisivat omat siivet vahvat kannattelemaan!

 

Pakkasen kiristymisen näkee hengityksen höyrystä, katulampun valo hävittää sen nopeasti ympäröivään ilmaan. Jalan alla lumimassat ovat alkaneet kimmeltää ja askel narskuu niiden pinnalla. Kylmä yrittää pyrkiä takinhelmasta sisään ja pipo on hukkunut laukun kätköihin.

Kotiovella päätän vääntää saunan virtanappia ja paeta ilman kylmyyttä hetkeen lämmintä hiljaisuutta... antakoon ajatusten virtailla vapaasti, minä suljen silmäni. Ja olen, ihan hetken.

 

***

 

"Vähintä mitä voit tehdä elämällesi on miettiä mitä toivot siltä. Ja enintä mitä voit tehdä, on asua sen toivon sisällä.
Älä ihaile sitä kaukaa, vaan elä siinä, sen katon alla."
 

-Barbara Kingsolver- 

***

Haaveita viikonloppuusi <3,
 Mari

 

Ystävälle...

 

"Onnellisia ne hetket
jolloin voi olla toisen kanssa
ihan hiljaa, olla vain.
Ja siinä hiljaisuudessa,
hyvän olon tunteessa,
on kuin sydämet
olisivat ensin kuulolla
ja sitten alkavat keskustelun.
Se on puhetta sydämeltä sydämelle,
ääneen lausumattomia sanoja
kuin nuotteja, jotka syntyvät
yhteisestä sävelestä,
kun viritetyt sydämet
ovat kuulolla."

 

-Marleena Ansio-

 

***

 

<3 SYDÄMELLISTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3

 

 

- Mari

Palmikkoa ja pajunkissoja

 

"Anna kaikkesi, muttä älä periksi.

Aina on mahdollista yrittää uudelleen; lujemmin tai toista kautta"

 

 

 

 

Olohuoneeseen hankittiin joulunalla toinen sohva. Kumpainenkin nyt pehmustettuna isoilla pinoilla pulleanpehmeitä tyynyjä, väreinänsä rauhallista harmaata. Kun päivänvalo kiirehtii aamupäivällä huoneeseen illan tullen väityessä illanhämärän tieltä, tila on hetkenverran värimaailmaltaan rauhoittavan tyyni.

 

Eilisen illan myötä peittelin itseni tyynykasojen alle ja peitonkin taisin jaloilleni etsiä. Siellä sitten pienessä sohvan nurkan pesässäni kilistelin iloiten pyöröpuikoille palmikkoa niin etten sitten muuta malttanut tehdäkään. Palmikoin kudottu pipo oli pienillekin mieluinen, joten pyöritin tyhjentyneille puikoille uudenkin alun silmukoita ja kuluttelen loppuja jämälankojen keriä pipojen muotoon. Vielä tänään jatkan mieltä rauhoittavaa aherrusta enkä malttane tänäänkään lopettaa, ennen kuin yksi uusi on taas valmis...

 

Pehmoiset pajunkissat ovat jo tovin leikitelleet oksien varsilla, tienposkien vierustoilla. Ne tulivat tuliaisina luistelureissulta, ja neito asetteli ne ihastuksissaan korkeaan juomalasiin olohuoneen pöydälle. Maljakossa siellä nyt mukavasti pullistelevat, aina vain pyöreämmiksi ja pehmoisemmiksi.

...mutta, hiljaa hyvä tulee <3

 

Lempeää alkavaa viikkoa Sinulle!

Mari 

 

 

 

Haaveiden hipaisuja

 

Viimevuoden puolella keräsin pulkkaretkeltä tukevia oksia lipaston päälle maljakkoon. Olen antanut oksillensa ripustetut pikkulinnut olla ja viihtyä, enkä tunne että niillä olisi vielä kiire muuttaa pois. ...ehkäpä minusta on tullut opiskelujen ja arjen yhdistellessä maltillisempi ja viipyilevämpi- huomaan viihtyväni yhä useammin juuri tässä näin... että kaikki tapahtunut on muuttanut minua parempaan suuntaan!

 

Kirjoituspöydän päällä olevat tavaratkin ovat olleet paikoillaan jo viikkoja, en ole niihinkään koskenut. Olen saanut tulppaaneja maljakkoon väriläiskäksi huoneisiin ja kerännyt nurkista lasten parittomia sukkia ja leluja parempaan kasaan... se on riittänyt. Keittiö on välillä pursunnut likaisia astioita ja vaikka aamuinen kahvikuppi olisikin ollut mukava juoda leivänmuruttomalla pöytäpinnalla, miksi nekään eivät ole haitanneet?

 

Tänään on ollut vapaampi päivä ja kodin nurkat ovat olleet hiljaiset. Monisteniput ovat vallanneet toisen puolen ruokapöydän päädystä, mutta tunnen, että minulla ei ole mitään hätää, kaikki menee oikeastaan aivan kuin rasvattu... Siltikään en tartu imuriin tai pese sormenpäät ryppyisinä likaisia astioita, en en...

 

...Ehkäpä syypää löytyy keittiön pöydältä- tuo valkoinen ahkera keittiöni apulainen? Se on lahja minulta minulle, sillä valmistumiseni pitkäaikaisimpaan ja suurimpaan ammattihaaveistani on ihan juuri tässä näin, ihan käteni ulottuvilla... Se on saanut hiljaa huristen häärätä milloin pullataikinaa tai kakkuainesta ja minä olen kuulkaa nauttinut! Olen vihdoinkin taas pullantuoksuinen ihminen, juuri sellainen kuin äitinikin on aina ollut ja jollaisena itseni olen aina haaveillut näkeväni...

 

... nämä on näitä,  elämän pikkuruisia nautintoja, joiden arvo kasvaa erityisesti, kun niitä voi jakaa myös läheisilleen - eikä pidä väheksyä myös apulaisen kauneutta, kyllä se antaa oman lisänsä kaikkeen suussa sulavaan <3

 

"Mitä lähemmäksi unelmaansa pääsee, sitä enemmän elämäntiestä tulee todellinen olemassaolon tarkoitus."

-Paulo Coelho/ Alkemisti

 

<3 Mari

Vielä vain...

Kevään pienet ja sirkuttavat sulosuut puiden oksilla ja sydänalan täyttänyt hyvä mieli. Sirkutus kantautuu ikkunoiden läpi keittiön pöydän ääreen, kevät kertoo saapuvansa päivää hiljalleen pidentäen, ja tuoden mukanaan elämän liikahduksia sinne tänne.

 

Paljon täällä työn alla vielä on, vielä parin kuukauden ajan, eikä siihen lisää enää mahtuisi... silti ajatukset ovat olleet juuri tämän muruseni sivuilla suljetuilla. Tuumailut ja hymykuoppia kutittavat henkäykset kommenteissa ja kuluneessa mennessä sai muuttamaan pohdiskelun jälkeen sivujen asetuksia ja avaamaan taas ajatuksille paikan pysähtyä silloin kuin siltä sisimmässä tuntuu. Kuumeen keskellä on ajatuksille aikaa, eikä kello kiirehdi turhan nopeaan.

 

"Joskus
on kierrettävä kaukaa,
kun suoraan ei pääse,
mutta minä odotan sinua
sydämeeni
enkä sammuta tähtiä
vielä aamullakaan."

-Pia Perkiö-

Valon läikähdyksiä sinne ja tervetuloa matkaani uudelleen <3

 

Mari