Löysin oven Alppihoviin!
On kulunut aikaa siitä, kun blogitestien rivit ovat saaneet kirjaimiaan.
Luonnosten kätköissä, kuvien koti on säilynyt keskenjääneissä lauseissa ja kannatellut kärsivällisesti keskeneräisyyttään.
Miten jännittävää onkaan lukea ajatuksiaan kymmenen vuoden takaa!
Ihmetellä linssin läpi tallentamiaan...
Kuvien asetelmat ovat kuitenkin vuosien viipottamana vaihtuneet. Osoitekin muuttunut.
...Arki on haudannut paljon alleen ja hukuttanut sitä rakasta, mitä Alppihovin aika kantoi sydämessään.
Jos etsisi ja pysähtyisi. Löytäisikö? Nousisiko samankaltainen vielä esiin varastoistaan?
Löytäisikö sanojen sävelet toinen toisensa ja kietoutuisivat kuvaamaan arjen hetkissä heiluvia huokauksiaan? Hyvää, hentoa ja heiveröistäkin...
Kohtaisiko se niitä, jotka kipeän keskellä etsivät kipeälle vastakohtaa; kaunista, kevyttä ja kotikutoista?
Näitä mietin...
*****
"Et puhu rakkaudesta.
Et hymistele.
Mutta tekosi puhuvat.
Vakuuttavasti"
-Maaria Leinonen
Halaus vierellesi,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti