sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Mietiskellen...




Lokakuun viileys alkaa huuhdella väsyneitä kulmia minussa. Ensimmäiset hopeareunat pihakivetyksille pudonneiden lehtien kyljessä kertovat talven pian saapuvan.
 Lehdet lentelevät haravan alla tanssahdellen ja ilman kirpeys tarttuu iholle.
 
Avasin sivun  ja luin muutaman. Mietin ystävän vierellä kyynelehtien, mitä kummaa Elämä antaakaan.
Mieli on avoin kirja ja sydän jaksaa odottaa...
 
Kodin lämpöön on kiipinyt useat tuikkivat kynttilät joiden heijastusta ihastukseni kristallit heijastavat. Käsiini eksyivät kauniisti suhisevat kutimet ja sormien välissä lanka kiertää lempeästi pujoitellen. Somia silmukoita. Oikeaa ja nurjaa.
 
Viikon viipyily vierelläni ja voimistun <3
 
Mari