perjantai 26. huhtikuuta 2013

11 kohdan haaste

Sain Jennyn Talosta 11 kohdan haasteen, kiitos paljon!!
 
Tässä tulisi vastauksia ja kysymyksiä...
 
 
 
 Ensin ohjeet:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista!
 
11 asiaa minusta:
 
* valmistuin juuri kosmetologiksi 15 vuoden haaveilun jälkeen
* olen ylitunnollinen, tunteellinen, empaattinen ja herkkä. En halua tehdä kärpäsellekkään pahaa ja siksi kannan sen paperinmutkassa ulos.
* koti on minulle maailman tärkein paikka ja kotona on hyvä olla.
* olen iltauninen ja aamulla herään helposti.
* "pelkään" muurahaisia- aivan totta! Tuntuu kamalalta kävellä kesällä muurahaisten keskellä, siksi kannan esim. mökillä mukanani saappaita enkä takuulla mene ulos ilman niitä :)
* olen matkustanut hyvin vähänlaisesti Suomen rajojen ulkopuolelle.
* olen kerännyt ja lukenut runoja yläasteelta saakka ja vaikeassa tilanteessa haen runoista tunteilleni sanoja jos en itse osaa niitä "kirjoittaa".
* ilmoittauduin juuri pianotunneille ja laulutunneille kiehtoisi joskus myös mennä. 
* olen oppinut hiljalleen kärsivällisyyttä, mutta sitä pitää harjoitella edelleen.
* juon aivan liian paljon kahvia ja liian vähän vettä.
* heikkouteni on sisustuslehdet.

 
11 asiaa jotka minulta kysyttiin:
 
1.Mikä on kotisi katseenvangitsija?
sanoisin, että olohuone. Se on iso ja valoisa.
 
2.Mihin maahan haluaisit matkustaa?
italiaan
 
3.Oletko haaveammatissasi?
valmistuin siihen juuri ja toivon hartaasti että saisin työtä kosmetologina.
 
4.Onko sinulla hyvä muisti?
erityisesti näkömuisti, muuten sanoisin ei- en muista esim. ystävien syntymäpäiviä :/
 
5.Mitä harrastat?
kodin sisustamista, tällä hetkellä lukemista... en juuri muuta, koska viime kuukausina ei ole ollut siihen aikaa antaa.
 
6.Jos osaisit taikoa, mitä taikoisit?
en usko taikuuteen...
 
7.Tykkäätkö enemmän suolaisista vai makeista herkuista?
suolaisista, mutta jostain syystä ahmin silti makeaa aivan järkyttävän paljon!
 
8.Mitä muuttaisit kotonasi, jos saisit vapaat kädet, rahasta välittämättä?
en muuttaisi varmaan mitään, rakentaisin keskikerroksen vessan valmiiksi, maalaisin lastenhuoneen ja yhden makkarin lattiat ja keittiön välitilan kaakelit... ehkä voisin harkita keittiöremonttia?
 
9.Osallistuuko puolisosi sisustamiseen?
aika vähän. Toteuttaa kyllä haaveitani loppujen lopuksi <3
 
10.Oletko tunne vai järki-ihminen?
ehdottomasti tunne-ihminen!
 
11.Kenet julkkiksen haluaisit illallisvieraaksi, perustelut?!
Ehkä Kaija Koon, pidän hänen musiikistaan valtavasti enkä varmaan koskaan kyllästy hänen musiikkiinsa.
Toisaalta olisi mukava tavata jokin runoilija ja keskustella runojen maailmasta... ajatuksista ja elämästä.
 
Minun kysymykseni Sinulle:
 
1.Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
2. Mikä on unelmasi jonka aiot toteuttaa?
3. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
4. talvi vai kesä?
5. lempivaatteesi?
6. mihin uskot?
7. ammattisi ja koulutuksesi?
8. millainen olisi unelmiesi päivä- ilman että sinun tarvitsisi ajatella sen toteuttamiseen rahaa?
9. parasta sinussa?
10. paras kirja jonka olet lukenut?
11. missä koet olevasi aivan erityisen hyvä?
 
Ja haaste lennähtää tällaisiin blogeihin, ottakaahan koppi jos haluatte (vaikka sitä täyttä 11 kpl en aivan laittanutkaan, pahoittelut siitä!)
 
 
Lupsakkaa perjantain iltaa, minä maistan vielä palasen suklaista kääretorttua :)
 
Mari
 
 
 

torstai 25. huhtikuuta 2013

aamuisen kasteen helmiä



 
 
Aamuntunteina sain laskea pöydälle kastehelmiä, kauniin kirkkaita ja lumenhuuruisia.
 Odotan myöhäisen kevätillan saapumista ja istun katselemaan niiden läpi hohtavaa kynttilänvaloa.
 
***
 
Tule lintujen muuttoaikaan
kun ilo pisaroi
lumikelloista
lepännorkoista
lasten pyöräretkistä
kevätmärällä tiellä.
Huhtikuun loppu on valkoinen
kuin lumimajan viileä poski.
Sellaisessa valossa
on paha olla yksin.
Ei tiedä mitä tekisi
niin suurella vapaudella
ilman siipiä.

 
-Irja Hiironniemi-
 
***
 
Kaunista kevään iltaa!
Mari
 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

uusia ilmeitä




 
Sunnuntain illassa kulutin keittiöjakkaraa askelma toisensa jälkeen. Maalipurkin pohjalta löytyy enää pieni helmi, loput ovat seinille suditut.
 
Kodissamme on huone, jonka oven on mieluusti sulkenut perässään. Olohuoneen kyljessä toiminut lastenhuone, rojuhuone, varasto... Kyllä me vanhemmat siellä tovi yömmekin nukuttiin, mutta lopulta palasimme lasten lähelle yläkerran aulaan. Toimettomat viimeviikon päivät jylläsivät ja hoputin mieheni sähköisiin töihin. Eilen illalla kuorrutin tuon maaliin, peitin maalin alle lasten seinille piirtelemät kuvat ja leimasimella vedetyt värikkäät kuviot. Ihastuin valtavasti maalin alta kuultavan tapetin muuttuneeseen, hopeisenvalkoiseen vivahteeseen. Ripustin verhot ja kannoin huonekalut...
Kyllä minä siellä olen kovasti tänään viihtynyt! Vein muutaman orvokin ikkunalle aurinkoa ottamaan ja laitoin musiikin soimaan.
 
Kirpputorilta löytynyt hyllykkö löysi mainiosti paikkansa huoneen seinältä ja sinne tulee joskus se valkoinen vanha liinavaatekaappikin.
Terassille tuotiin eilen pihakalusteet ja juotiin pöydän ääressä kevätpäivän auringon alla ensimmäiset kaakaot. Tunti sitten leivoin kahvipullaksi nopean sokerikakun. Gluteenittoman version tein, mutta niin hyvää siitä tuli että teen toistekin :)
 
Aurinkoa!
<3, Mari
 
***
"Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina,
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta."
-Tommy Tabermann-

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevään valkoisia



 
"Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista."
-O.S. Marden-
 
Sateen jatkaessa tanssiaan pihamaalla, tyttäreni sujautti jalkaansa nauhoistaan repsottavat tennarit ja hipsi omenapuun juurelle märän, lumesta kuoriutuvan nurmen poikki. Ikkunan takana hyppelehtien ojensi lopulta pienissä käsissään kastehelmin hunnutetut hennot varret. Paita kastui, mutta se ei haitannut. Ilo oli valloittavan aurinkoinen...
 
Valkoinen lumi väistyy päivä päivältä antaen vuoron kevään kauniille valkoiselle.
 Herkkä ja niin säteilevän suloinen <3
 
Mari

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pieniä liikahduksia

"Muistatko, kun uskalsimme
lähteä matkalle?
Tunteneet emme tietä,
polkuja perille.

Muistatko, kun innostuimme
tutkimaan ihmeitä,
jäniksen jälkiä, jäätä,
perhosen siipiä?

Muistatko, kun uskalsimme
itsemme unohtaa,
annoimme sateiden tulla,
tuulien tuivertaa?

Muistatko? Lähdetään vielä.
Kuuletko kutsun sen?
Vielä on tallella jossain
salaisuus lapsuuden."

-Anna-Mari Kaskinen-



 
Yön tunnit valvottivat ja taustalla rummutti räystäillä sulava lumi. Kodin pinnoilla pöly näkyy terävämmin ja ikkunoiden totean olevan edelleen arjenhuuruissa, sormenjäljillä sieltä täältä kuorrutetut.
 
Aamupäivän taivas näytti harmaalta ja jatkoi yöllä alkamaansa tahtia sumuisin tihkusateen sävelin. Jäseniä väsytti, venytti ja annoin aamulleni tilaisuuden viipyä kirjan sivuilla. Kaiken huomioni vieneenä, matkasi tekstit lopulta kanssani keskipäivään saakka...
 
Pysähtyneisyys ja vellova tuntematon tyhjyys jatkavat sisälläni vielä työtänsä hiljaa solisten, mutta huomasin sentään pihamaan nurmesta nousevat, lisääntyneet lumikellojen kukinnot. Verkkaisesti nurmesta nousevat, nuhruisten ja risuilla painuneiden lumilänttien keskellä jaksavat pienet hennot vain nousta ja loistaa.
 
...Uskallan tänäänkin itseni unohtaa ja antaa sumusateen pihamaalle hennosti helistä. Keväisten tuiverrusten annan tehdä tärkeää työtänsä, kasvattaa uutta ja luvata kaikkea kaunista <3
 
Ihmeitä ja ihmeteltävää myös Sinun päivääsi puhaltelen,
Mari
 
...kirjoittaessani tätä aurinko karkoitti harmaat pilvet ja sateen sumun. Se antoi pihamaalle lämpöisen paisteen ja lasten iloisen naurun :)
 

maanantai 15. huhtikuuta 2013

kyynelten kaivoksesta löytyvät arvokkaimmat timantit?


 

 
Huh, pohjaton väsymys on solminut oheeni karvaan tunteen ja typerät, kirvelevät kyyneljuovat. Miksi niin suuri saavutus ei tunnukaan niin että koko olemukseni järkkyisi? Takki tyhjäksi naulaan ripustettuna en osaa nyt muuta kuin olla. En juuri syödä en juoda...
Kun jotain on niin paljon odottanut, miksi se ei tunnu miltään, missään, mitenkään? !!!
 
Hentoiset pölyhöyhenet liukuvat lattioilla ilmavirtojen henkäillessä ja väistelevät askeleen alla. Laatikko paperiroskia repesi lattialle ja sai jäädä siihen, potkin sivuun ja hyppään ylitse.
Pakkopysähdys tämä kai rutistuksen raskaan jälkeen ja poskien viivoilta pyyhin toistamiseen tyhjää toistavat lasihelmet. Laulujen sanoista nousee lempeitä sanoja, ne kertovat tänään aivan muuta kuin eilen...

Yritän ymmärtää, yhä uudelleen, etten itse voi päättää askeleitteni tahtia, en syvimpiä ajatuksiani, enkä edes riemuita silloin kun ajattelin niin tekeväni... istun alas ja hiljaa kuuntelen.
Huomennakin, ja sitä seuraavana. Painaudun valkoisen sohvan syliin, unohdun ja tarraudun pilven välistä loistavan auringon säteen kuiskaukseen.
 
Suru on ilon eteinen, lohdutti minua joskus Tinttarus.  Tuon viisauden annan keinua ajatusteni tyhjän eteisen askelmalla ja ehkä avaan ilolle oven jo huomenna.
 
"Anna surun tulla, kun on surun aika,
sillä,
kyynelten kaivoksesta löytyvät
arvokkaimmat timantit.
Sisäänpäin itketyt kyyneleet ovat painavampia,
niissä kahlaaminen estää elämästä."
-Maija Nyman-
 
***
 
Aika jännästi ihminen vain lopulta toimii- tuntee. En olisi koskaan uskonut sen toimivan kohdallani näin, mutta tälläkin on varmasti rakentava tarkoituksensa, mitä en oikein juuri nyt osaa ymmärtää?

Mari
 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

 
 
"Naapurin tytöltäkö mallin kysyt,
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät,
suunnista niiden mukaan,
oma lukunsa on jokainen,
...
oma biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteisyys itsekukin

Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä,
Ihmiskuvausta ei,
ja näytelmässä johon jouduit
saat ihmiskuvasi tehdä yksin,
hyvin, hirveän yksin.

Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Pahinta, mitä ihminen itselleen teki
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä:
punikit, juutalaiset, romanit,
nyt tuli individualistin vuoro.
Ei yksi voi olla niinkuin kaikki,
eivät useimmat kaikistakaan ole
vaikka luulevat olevansa
tullakseen hyväksytyiksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin,
se on annettava eteenpäin:
ainoa silta toiseen ihmiseen
on virittyminen toisen mukaan.

Kun lapsen saat, katso malli sieltä
missä vaisto vielä on tallella,
katso lintua, kissaa, oravaa.
Ihminen, luonnosta vieraantunut,
puhuu toisin kuin tietää,
hänen on paha olla.
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho,
ei höyheniä, ei karvaa,
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Kai se on niin tarkoitettu:
juuri kun vieras alkaa viihtyä,
tulee hyvästelyn aika.

Elämä toteutuu meissä,
nainen työssä ja lapsissa,
ei kenenkään tarvitse lähteä
itseään toteuttamaan.
paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaa itseäsi,
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut,
se vastaa kyllä kun maltat odottaa,
joskus vuosien,
joskus vuosikymmenien perästä."

  -Helena Anhava "Naapurintytöltäkö mallin kysyt"-
 
***
 
Sunnuntaisin ajatuksin, Mari

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Valmista...

 
 
 
Huomenna pujotan ranteeseeni nipun punottuja koruja, ehkä pitkästä aikaa korvakorutkin. Valikoin kaapista kauniit korkokengät ja laitan hiuksiini kiemurtelevat kiharat.
Puen ylleni läkähdyttävän hyväntuulisuuden ja kiitollisuuden, vaikka se kuinka paistaisi syvän väsymyksen ja onnenitkuisten silmien läpi- se paistaa sieltä silti ja kirkkaana!
 
Vaikka maa jalkojen alla on välillä tuntunut kylmältä ja aamut nostattaneet usvan askelten eteen, on lujalla tahdolla matka taittunut loppusuoralle ja päämäärää kohti. Lopullinen porkkana muuttui maultaan mansikoiksi. Viimeinen bussimatka koulusta kotiin keinautti sikeimpään uneensa koskaan enkä hetkeen tietänyt mistään mitään- enää ei tarvinnut!
 
Onneni saa nyt hehkua hetken auringossa ja huolettomuuteni huojua keväisten tuulien mukana. Huomenna saan juhlistaa saavutettua ammattihaavettani, joka punoutui viidentoista vuoden haaveilun jälkeen todeksi.
 Kosmetologi <3
 
Illalla kaikki nukkuvat rauhallisesti untaan ja kevään hennot kukinnot ovat kietoneet lehtensä uneen. Ikkunan takana tervehtii kevään hämärä ja muutamat kirkkaasti loistavat tähdet
...ympärilläni on kovin hiljaista ja kaikki kummallisen kaunista katsella... 
 
***
 
"Vakaa usko omaan unelmaan
ei sido eikä vaadi mitään,
 vaan vapauttaa.
Jopa mutkainen,
vaikeakulkuinen tie
 voi viedä määränpäähän
kunhan kulkee sen loppuun."
 
-Maktub/ Paulo Coelho, kirjasta Elämä
 
Ajatuksin, Mari

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Pitkään venynyt tunnustus

 
Miellyttäviä tällaiset tunnustukset joiden kautta todella löytää aina uusia ihanuuksia! Niihin voi jäädä koukkuun ja heidän luonaan tulee vierailtua ihan päivittäin. Ei aina ehdi kommentoida, mutta visiitti on vain tehtävä, muuten saattaisi jokin herkullinen inspiraationpiikki jäädä uupumaan ;)
 
Tämän blogin kautta sain jo maaliskuussa tunnustuksen, mutta en ole siihen saanut tarpeeksi aikaa palata. Tästä löydöstä on tullut kohdallani yksi takuuvarma kestosuosikkini ja sen kautta muutama muukin! Kiitos tunnutuksesta tuolle suloiselle naiselle <3
 
Tunnustuksen ohjeet ovat tällaiset:

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Valitse 5 ihanaa bloggaajaa (jolla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja saatat löytää uuden blogituttavuuden.

Alppihovista haluan antaa tunnustuksen seuraavien osoitteiden takaa löytyville blogeille:
 
 
***
 
Tänään lumihiutaleet ovat leijailleet ehkä kauniimmin kuin koskaan. Auringon valossa hiljaa lipuivat maahan ja loistivat kuin timantit. Uskomattoman kaunista katsella ja miellyttäviä koskettaa <3
Pyykkinurkka on pauhannut villisti huristen ja monen monta pyykkivuorta on viikattu pienen miehen kera kaappeihin käyttöä odottamaan. Puhtaan pyykin tuoksu- se on tuoksu johon ei koskaan kyllästy.
 
Ihan viimeisiä päiviä viedään opiskeluissa ja lauantaina on ehkä silmäkulmassa kiiltävät onnen mukanaan tuovat kyynelpisarat! Noin 15 vuoden takainen haave toteutui (ehkä- mikäli näytöt ovat hyväksytysti pe mennessä suoritetut) ja on aika haistella uusia tuulia. Etsiä jälleen oma paikkansa ja nauttia kaikesta mitä se on valmis osakseni antamaan.
 
Lempeitä tuulenpuhalluksia myös Sinulle ja lumihiutaleiden läpi paistavia auringonsäteitä <3
Mari

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Vapaapäivien kevyet kengät


 
Olen tänään paljolti tuntenut oloni huojentuneeksi kun olen nauttinut kuluneet vapaat päivät. Silti pelonsekainen sotku kiemurtelee ajatuksiin yhä kiireemmin,kun kahden yön ylitse saapuva päivä loistaa kalenterimerkintänä isosti rengastettuna. Se aloittaa tulevat tutkintopäivät mutta antaa mukanaan toivottavasti toteutuneen unelman. Jos kaikki menee hyvin...
 
Vapaat päiväni kuluttivat kengän pohjani ohuemmiksi. Kauppojen ja kirpputorien käytävillä annoin kuukausien tauon jälkeen itselleni luvan ostaa jotain pientä, sellaista mikä tuntui omalta ja kauniilta katsella. Miellyttävä tunne. Hyllykkö löytyi kirpputorilta myös vaikka paikkaa en sille heti löytäisikään...
 
Tänään ehkä kulutan vielä valkoista maalia kerroksen tai kaksi. Se suditaan sellaiselle seinälle, jonka purkutöiden lomasta löytyi tämä kuvassa oleva upea tapetti!
 
Auringon kepeyttä ja iloisuutta päiviisi <3
Mari