"Ylittäkää sillat tavalla millä tahansa
vaikka ne olisivat kuun haurasta kuvajaista
vaikka ne olisivat kuun haurasta kuvajaista
Särkekää muurit muureissa irrottamillanne kivillä
Missä joki tulvii yli, siellä olkaa avulias uoma
Missä pelko kahlitsee siellä olkaa uskaliaampia kuin olettekaan
Houkutusten hetkellä älkää kääntykö odottamaan niitä, jotka pyytävät
teitä hidastamaan, sillä he eivät muuta halua
kuin itse johdattaa kulkua
teitä hidastamaan, sillä he eivät muuta halua
kuin itse johdattaa kulkua
Malttakaa mielenne, riemuiten istuttakaa siemenenne:
Katsokaa taaksenne vasta kun olette
kyllin vahvoja kestämään katoavaisuuden haikeutta"
kyllin vahvoja kestämään katoavaisuuden haikeutta"
- Tommy Tabermann, Duende, 1996
***
Kylmyys kiipesi lauantaiaamun kintereille todellisempana kuin muina aamuna tänä syksynä. Muutamat kynttilät sytytin jo aamuvarhaisella ja ne saivat tuikkia kuin suitsutellen korkeuksiin toiveita tulevaan päivään. Liekkien lämmössä on aamu erilaisempi, kahvi pehmoisempi ja ajatus levollisempi. Iltapäivällä aurinko leikittelkini jo lehtikasoilla ja lämmitti syyssäteillään hipaisun lailla, ihan hetken verran.
Kynttilänvalossa laskettelin myös lauantain iltahetkiin ja yksinäisen hiljaisuuden äärellä lämmitin saunan. Peiton mutkaan käärin itseni jo iltavarhain, luettuani ensin sivun tai kaksi... Nyt oli mahdollisuus nukkua kenenkään unta häiritsemättä ja herätä sunnuntaiaamun valoisaan sateeseen.
Ajatuksin,
Mari