perjantai 24. tammikuuta 2014

Pakkaskirpeää

 


 
 


"Matka enemmän
kuin tämä kuljettu tie
kuin maisema ympärillä.

 Mukana unet ja pelot
kivut ja toivot
menetetyt mahdollisuudet
harha-askeleet ja voitontanssi
sanotut sanat
sanomattomat
ihmiset kohdatut
 kohtaamattomat.

 Elämä on enemmän.
Mutta vain yksi silmäntäysi
kerrallaan.
Yksi askel."
 
-Maaria Leinonen

***
 
Kivuliaan kova pakkanen on viilentänyt kodin paksuja tiiliseiniä.
Ulko-oven kahvankin kylmä on kuurannut, puhaltanut hileiseen kirpeään.
 
Tässä aamussa on sokerin tuoksu sekoittunut sulan voin kanssa kun ympärillä lepää vain humiseva hiljaisuus. Ikkunan takana katsoo takaisin maailman kaunein taide ja hiljalleen laskeutuvat, pienempääkin pienemmät  jääkiteet välkkyvät auringonsäteiden säestyksellä, ihan kuin timanttinen, säteilevä sade.  
 
Olen antanut päivien lipua. Nauttinut olemisesta ja antanut itselleni luvan luovuttaa liiallinen yrittäminen, pienin askelin kerrallaan, ihan pienin murusin.  
Tiedän, että tarjolla on jotain ihmeellistä. Seuraan sisäisen äänen johdatusta ja viivyn rauhan tuomassa levossa. On hyvä olla hätäilemättä, on valtavan hyvä juuri näin.
 
Toivon sinullekin pakkaskirpeiden päivien keskellä, parhainta mahdollista Iloa ja Valoa <3
 
Mari
 
 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Uusi vuosi...


 
 
Hyvin pitkään vihertävä pihamaa kannatteli itseään surullisen kosteassa asussaan ja pihanurmen talvista murhetta katselivat ikkunalaudan viileydessä leijailevat hopeiset enkelit.
Enkelikellon pehmeä kilinä asettui taloksi jouluaattona, heti paketista avauduttuaan ja se on pitänyt olan takana seuraa pitkälle uuden vuoden alkuun saakka.
 
Ikkunalaudalla eivät linnut tuolloin tähyilleet sohvalla lepäileviä oleilijoita, ehkä ilman lämpö vei niitä kauemmaksi pihapuiden oksia. Itse ravitsin olemustani lukuisilla kahvikupposilla, nautin hyvää tekevästä tekstistä ja suklaapikkuleivistä.
 
Iltamyöhän hämärässä kävelin hetkittäin talvilämpimän tähtitaivaan alla, pienen pikkuruisen kotimatkan verran. Yhtenä iltana sain nauttia naisten lempeästä ja hyväätekevästä seurasta ja sain matkaani kahvipöydän herkullisen sitruuna-oliiviöljykakun lisäksi hyvää purtavaa myös ajatusteni ryöpsähteleväänkin aallokkoon. Sydänalassa läikehti lämpö <3
 
 Kauan odotetut kuurankukat ovat kuitenkin, vihdoinkin asettuneet ikkunoille sekä ovensuuhun ja ajoittain pilkahtava auringonsädekin on kullannut rakkaudellaan pakkasen puraisemia poskipäitä.
Lumikauneus ja valon heijastus kimaltelevalla pinnalla on heiluttanut illanhämyssäkin hyvänyöntoivotuksensa ja aamulla tervehtinyt ilahduttavalla kirpeydellään. Yksi lehti on taas käännetty ja uuden vuoden puhtaanvalkoinen sivu käännetty kirjoitettavaksi.
Pörröinen pikkulintu on jälleen palannut koputtamaan ikkunanpieleen ja ihoni alle kaivautunut uusi puhdas tila hengittää <3
 
"Hallussamme ei ole kaikkea totuutta, vaan vain
sen verran kuin matkalla tarvitsemme.
Emme tunne kaikkia salaisuuksia.
Emme ratkaise kaikkia arvoituksia.
Meidän on vain tiedettävä, ketä kohti kuljemme
ja miten selviydymme lähimmästä taipaleesta.

Meillä ei ole kaikkea vapautta, mutta on kuitenkin
sen verran kuin matkalla tarvitsemme.
Niin paljon, että meidän ei tarvitse kantaa siitä huolta.
Meidän ei tarvitse olla selvillä siitä,
miksi maailma pyörii,
mutta me saamme uskoa, että kohtalomme taustalla
on suunnitelma ja että meiltä vaaditaan
vain sitä vähäistä uskollisuutta, että pysymme tiellä."

-Jörg Zink
 
Puhtaanraikasta alkanutta uutta vuotta Sinulle,
Mari