Tiistaina...

  

 

 

 

 Sade on vihmonut alppihovin ikkunoilla ja tuuli taputellut puiden oksistoja.

Viima on käynyt kauluksesta sisään ja saanut koko olemuksen värisemään.  

Koti on alkanut huomaamatta viilentää huoneitaan kun vanhat kiviseinät imevät syksyn saapuvaa viimaa ja kylmyyttä.  Puseron alla lämmittelee kuitenkin hyväntuulinen olotila vaikka flunssa tuntuu kipuavan vieraisille uudemman kerran. Olotila, se joka nauttii jokaisesta lahjaksi annetusta päivästä kotona.

 

Muutaman auringonsäteen ohella keittiön pinnat kuurautuivat putipuhtaiksi. Laakerinlehti viipyilee keittiön ikkunalla ja ahmii matkassani päivän lyheneviä valonsäteitä, varastoon talven varalle! Yhdessä nautiskelemme kermansävyisen vaa'an seurasta, ystävän minulle hankkimasta keittiön uudesta suloisuudesta.

 

Takkatulen kaipuu kasvaa sitä mukaa kun illat hämärtyvät entisestään. Polttopuiden ritinä on kuin musiikkia korville,  niissä himmenevissä illoissa, kun kaikki muu ympäriltä hiljenee...

Ehkä sytytän takkatulen liekin, sen jälkeen kun saunan lämpö on hätyytellyt epämieluisan vieraan loitommaksi luotamme ja taivaalle nousevat kirkkaat tähtien juovat. Ja sitten kun on aivan tyyntä...

 

 

"Teen pitkää matkaa
kauas
lähelle
oman itseni tuntemattomaan
kartoittamattomaan maahan.
Ehkä keidas
Ehkä lähde
Ehkä hiljaisuus
tietoa tulvillaan."

-Maaria Leinonen

 

Lämpimin ajatuksin, Mari

Pisaroita

 

 

 

Kävelykadun pinnan ovat yön sateen kyyneleet kastelleet ja rotvallin reunat neulasin peitelleet.

Syksy on saatellut pihakivetykselle lehtikeltaisen vahvistuvan vaipan ja kantanut sisään syksyn kostean tuoksun...

 

Tunnelmaruumiini on saanut kokea ihanaa ystävän läsnäoloa, lepäillyt verkkaisesti lipuvan keskustelun äärellä. Välillä hymy kipusi silmäkulmiin saakka ja pyyhittiin naurun pirskahtelevia kastepisaroita.

Kun illassa kodin hiljaiset huoneet huokailevat hämärää kohti, hehkuvat päivän pienien ilonpisaroiden varjot taitaen matkassa vielä huomisen aamunkin äärelle.

Henkäys metsämaan rakastavaa rauhaa välkehtii tänäänkin lyhdyn ohuen seitin läpi ja ihailen ilon kukkasten harsomaista suloisuutta, ne sydämeeni hellästi kätkien.

  "Ovi ystävän tulla
päiviä valitsematta:
juhlamielellä
ilon kukkia kantaen
pimeänä iltana tähdettömänä
kivun sanojen kanssa
harmaana aamuna hymyttömänä
sanoja vailla
vaikenemaan.
Sitä varten ystävä on olemassa.
Ovi auki ehdoitta tulla
päiviä valitsematta "

-Maaria Leinonen

 

Lämpöä sinulle toivon ja lauantain iltahämärän hellivää helinää,

Mari

 

 

sienimetsä

 

Aamukasteen harmaa huuru viivytteli pitkään lauantain aamun yllä ja loi ympärillemme luomuksia joiden kauneus liikehti helisten ohuiden lankojen äärellä.

Löysin taas kuoreni alta kipinän kulkea metsien teitä, hyppiä kantojen yli, kuunnella metsän hiljaista puhetta ja tuulenpuhalluksen erilaisia ajatuksia.  

 

Sienimetsän hiljaisuudessa tuntee olevansa niin kovin pieni, niin pieni että omat ajatuksetkin lennähtävät tuulien teille, silloin kun ne hiljaa olkapäiltä hipaistaan pois... Ajatuskuormien alle kiirii vaihtokauppana tyyni rauhallisuus ja uusi, eteenpäin kantava voima. Tunne, jota ei voi kaupungin hälinässä tavoittaa... Onnellinen hän, joka saa asua luonnon äärellä ja painaa päänsä tyynyyn himmeän hiljaisen tähtitaivaan alla <3

 "Pieneenkin hyvään
vähäiseenkin iloon
tahdon tarttua kiinni
sillä niistä
täyttyy maljani
ylitsevuotavainen. "

-Pirjo Poutanen

 

***

 

- Mari

 

Valkoisia sisustusunelmia ja Navettamarket

 

 

 

                                                           Sovituskoppi kaunis kuin koru <3

 

 

                                                 

 

 

 

 

 

...Saavutin pitkästä aikaan sen tunteen, kun katse loputtomasti harhailee ja kädet hypistelevät koskettaa kaiken kauniin pintaa. Sydänväristykset tuntuivat puseron pinnan alla ja nostivat ihon ihastuksen hahtuvalle

- kierros oli tehtävä toisen ja kolmannenkin kerran!

 

En pitänyt mitään kiirettä pois, täällä halusin vain pysähdellä ja ihastella, ahmia sydämeni niin kukkuroilleen kuin vain mitenkään olisi mahdollista. Tämän putiikin tunnelmassa ei voi olla huomaamatta rakkautta sisustusunelmiin ja niiden luomiseen sekä lahjaa, jolla tuota rakkautta asiakkaiden nähtäväksi puetaan!

Sisustusmyymälän ohessa toimii tunnelmallinen kahvila ja yläkerrassa sijaitsee navetta-market, jossa myydään lähialueen luomuherkkuja.
 

 Padasjoen Auttoisissa (Keinuhongantie 54) sijaitsee hengityksen salpaavaa suloisuutta lifesty puodissa nimeltään Suvimarja.
 

 Putiikissa syksy näyttää tällä hetkellä valtavan kauniilta!

... jos rakastaa sisustamista ja valkoisen eri sävyjä, odottaa malttamattomasti talvea, pakkaspäivien kuuraamia hetkiä ja hankien kimallusta, kirjoita seuraava päivämäärä ylös;
 putiikin joulu avataan 16.11.2013 <3 <3 <3
Suvimarjan löytää ennen joulunavausta  Sadonkorjuu-messuilta 4.-5.10.2013 ja nettipuotia rakennetaan parhaillaan!
 

Älä siis vain aja ohi jos lähettyvillä matkustat!!!
 

Minä ostin mukaani joitain sisustus- ja vaateunelmia ja otin matkaevääksi sellaisen insiraatioryöpyn, että parissa tunnissa koti on taas viritetty tunnelmatilaansa! Tällä jaksaa taas pitkään <3 Kiitos Suvi!

 

<3, Mari

ps. täällä lisää upeita kuvia:
 https://www.facebook.com/suvimarja.fi/photos_stream

tuulen tuliaisia

 

 

"Yhteen korteen,
yhteen ainoaan korteen
mahtuu kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Ota korsi, heinänkorsi, ruoko, kaisla,
ja pujota siihen maa, ilma, tuli, puron vesi
ja lapsen aamuinen hymy
joka pesee pahan unen pois.

Pujota siihen, korteen,
sydämen kohdasta läpi mies ja nainen,
hillitön halu tehdä yhdessä ihmeitä.

Ota yksi ainoa ohut ja sitkeä korsi,
elämänlanka,
heinä, ruoko ,tuulen tuoma katkennut kaisla.

Pujota siihen,
äläkä ikinä pudota. "

-TOMMY TABERMANN

 

***

 

Aamu pyyteli retkelle.

Tuuli oli lennättänyt maahan syksyn kauniisti sävyttämiä tammenlehtiä ja pullukoita, siroja käpyjä. Pienet tammenlehtioksat kulkivat tuliaisina kodin äärelle ja punoutuivat kranssiksi ulko-oveen. Kävyt lepäilevät korituolivanhuksen sylissä sinkkisankon syleilyssä ja omenapuun alla myhäilee pieni valkoinen puutarharyhmä, ystävältä saatu <3

Ulkoilmassa on ollut hyvä hengittää, luonnon helmassa nauttia syksyn kirpeyttä, kun se on kirinyt ihan liki.

 

Kuume on tullut tutuksi, koko porukan tahtia hidastanut...

nuhanenin ei jaksa paljon lauseita kauniiksi punoa, mutta näiden kuvien myötä

toivon oheesi juuri nyt terveyttä ja tummuvien iltojen kauneutta,

 

<3 Mari

 

Torstain tervehdys

 

 

 

Havut täyttävät taas kuistin tummia liuskekiviä, ja ylläni kaartuu syksyn pilvetön taivas, ohessani taas yksi lahjaksi saatu päivä.
 Aamuissa hengitys on noussut sumuisena huuruna taivaisiin. Viileys on lasketellut  ensimmäisiä liukumäkiään puseron alla ja kämmenet ovat saaneet kääriytyä sormikkaiden sisään, piiloon kylmältä, lämpimään...

Tien ohessa ruusunmarjat punastelevat suurella joukolla ja lehtisateen keskellä aamut kauniit kuin korut, ilma kevyttä, niin raikasta hengittää.  Pyörätiellä muru-ukko polkee pientä pyöräänsä. Ihan ilman toista kättä se jo onnistuu- tikahtuu melkein ilosta ja ylpeydestä, tästä juuri uudesta opitusta :)
Hymy pullistelee poskipäillä, minulla ja pienemmällä. Halausvarasto on sinetöity täyteen pusulla ja toisellakin, ja sinne jäi huiskuttamaan kavereiden luokse aamunpuna poskillaan.

Pikkulinnut hakeutuvat verkkaisesti ikkunoiden ääreen, kopsuttavat läheisen omenapuun oksilla samalla kun kurrelapset etsivät uteliaina uusia ihmeitä valloittaa. Sydämeni suunnittelee tänäänkin tulevaisuuden polkuja ja niin herkeämättä yritän kaikkea ympäröivää kuunnella, epäillä ja kysellä. Syksyssä häihtuu vähitellen vanha pois jotta uusi saa saapua!

...Odotan siis talvisen taivaan pakkastähtiä, huurretta oksien pinnalla ja askeleiden alla naurahtelevaa puuterilunta. Pakkasen ikkunan pinnalle kuuraamia kukkasia, jotka huikkaavat kylmään aamuun  hyvän huomenen. Talvessa minä todella elän. Valossa ja nipistelevässä kirpeydessä <3

"Ajattelen Sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla.
Vaikka kaukana -
mutta ajatus ei matkaa mittaa
ei myrskyä pelkää


Ei esteet erota
ei vuodet vieroita
kun ystävä
ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä


Ajattelen Sinua tänään
juhlassa ja arjessa ajattelen
ilossa ja kivussa
pettymyksessä ja täyttymyksessä.
Ajattelen Sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla."

-Maaria Leinonen
 

Syksyistä, kepeää päivää Sinulle,
Mari



Kaunis maailma

 

 

"Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa,
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.

Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.

Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi,
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.

Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä
- älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi,
äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho
- tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.

Ole sovussa Luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma."

- Max Ehrmann -

kahisevia ajatuksia

 

 

"Portin yllä
palaa lamppu.
Pimeällä pihalla
koivujen varjot kahisuttavat
pudonneita lehtiä."

-Risto Rasa

 

 

Kalenterin lehti kääntyi syyskuun punaposkiomenoihin. Värien loistossa pikkuhiljaa kylpevä pihamaa viettää päiviään kanssani, kun syksyisen kuukauden kera kohdalleni rantautui arki kodin helmassa. Hetkeksi palkkatyö on tauonnut...

 

Syksyn otan vastaan ilolla, kuin suurena helpotuksen huokauksena. En hätäile vaan hymyilen- huomaan!

 Kätken syksyn kepeisiin, kylmeneviin aamuihin ajatukseni, jotka tulevien yöpakkasten puraisemina rapsahtelevat  jalan alla, hyväntuulisina kuin pienet keltalehtiset koivunlehdet, luvaten tuoda mukanaan taas uuden kevään ja kauniin huomisen...

...luvaten sen jonkin saapuvan, sen johon ripustaudun.

 

Harjan alla väistyivät eilen kellastuneet havunneulaset. Aamulla huomasin niiden lipuneen takaisin, kuin toivotellen tervetulleeksi terassille saapuneet kaunistukset- lyhdyt, callunat ja tuijat.

Syksy tuntuu tänä vuonna paremmalta kuin kuluneiden vuosien varrella, nyt kuin lahjaksi annettuna...

Tuulen tunnen silittävän hellästi syksyn ihoa ja omaani, niin lämpimästi verhottua.

 

Syksy, ehkä pidänkin sinusta juuri nyt <3

 

Mari