Löysin oven Alppihoviin!

  

Löysin oven Alppihoviin! 

On kulunut aikaa siitä, kun blogitestien rivit ovat saaneet kirjaimiaan. 

Luonnosten kätköissä, kuvien koti on säilynyt keskenjääneissä lauseissa ja kannatellut kärsivällisesti keskeneräisyyttään.

Miten jännittävää onkaan lukea ajatuksiaan kymmenen vuoden takaa! 

Ihmetellä linssin läpi tallentamiaan...

Kuvien asetelmat ovat kuitenkin vuosien viipottamana vaihtuneet. Osoitekin muuttunut. 

...Arki on haudannut paljon alleen ja hukuttanut sitä rakasta, mitä Alppihovin aika kantoi sydämessään. 

Jos etsisi ja pysähtyisi. Löytäisikö? Nousisiko samankaltainen vielä esiin varastoistaan?

 Löytäisikö sanojen sävelet toinen toisensa ja kietoutuisivat kuvaamaan arjen hetkissä heiluvia huokauksiaan? Hyvää, hentoa ja heiveröistäkin...

Kohtaisiko se niitä, jotka kipeän keskellä etsivät kipeälle vastakohtaa; kaunista, kevyttä ja kotikutoista?

Näitä mietin...

*****

 

"Et puhu rakkaudesta.

Et hymistele.

Mutta tekosi puhuvat.

Vakuuttavasti"

 

-Maaria Leinonen

 

 

Halaus vierellesi, 

Mari

Ajatuksia...

Elämässämme tulee koettelemusten hetkiä, joita emme voi välttää. Mutta niiden tuloon on jokin syy. Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne.

- Paulo Coelho/ Viides vuori

Yksikään ihminen ei ole saari. Hyvään taisteluun me tarvitsemme apua.

-Paulo Coelho/ Pyhiinvaellus

Koettelemukset voivat olla ankarampia kuin ihminen on odottanutkaan. Ne ovat kuitenkin oppimisen kannalta välttämättömiä, ja jokainen niistä auttaa meitä pääsemään lähemmäksi unelmaamme.

-Paulo Coelho/ Valon soturin käsikirja

Vuoristorata kuvaa elämääni,

elämä on rajua, mieletöntä peliä, elämä on kuin laskuvarjohyppy, elämässä otetaan riskejä, kaadutaan ja noustaan uudestaan,

se on vuorikiipeilyä, se on halua kiivetä itsensä huipulle ja olla tyytymätön ja ahdistunut kun ei kykene.

-Paulo Coelho/ Yksitoista minuuttia

Ystävyys ymmärtää sanoittakin, niinhän kerrotaan.

Silti, ystäväni...

...ymmärrän. Samoja tunteita olen minäkin tuntenut

- ei aina tarvitse jaksaa, ei aina tarvitse olla läsnä, ei aina olla tavoitettavissa. Ei aina tarvitse riittää...

Kun aika kuluu, huomaat, että

"Surun kyynelten läpi paistavat onnellisten päivien muistot"

Ajatuksin, Mari

...

"Sinä päivänä,

kun huomaat olevasi

ihminen,

joka on sinun paras ystäväsi,

sinä olet paras.

Sinun ei tarvitse

enää koskaan kilpailla

muita vastaan,

koska sinä olet jo

paras

omassa elämässäsi."

-Marleena Ansio-

Pääsiäinen.

En halua että tietokone tavoittaa minut, en halua viettää sen kanssa yhtään hetkeä ylimääräistä.

Haluan kaivautua ystävien seuraan, vuosia vierähtäneisiin. Lempeisiin muistoihin, kahvin ja pullan sokeriseen tuoksuun.

Savusaunaan, ruokapöydän ääreen.

 Pyhä antaa hetkeksi eron kiireeltä ja käärii vuorollaan ympärille rauhallisuutta ja kiireettömyyttä....

Ensi viikolla taas, nyt siis jo toivottelen

värikästä ja tyyntä tulevaa pääsiäistä!

Mari

Hauraita ja hentoja

...niitä me kaikki kai olemme? Jokainen omanlaisensa, osa rohkeita ja osa ujoja.

Suojapanssaristamme huolimatta,  molemmat laatuaan kuitenkin kuoren alla hauraita ja hentojakin.

...niin uskon ja niin luulen...

Elämän eritavalla kuluttamia ja opettamia. Emme voi olla kaikessa samalla viivalla... eikä kukaan toinen voi tietää, mitä sisällämme tunnemme- ei kaikkia pysty sanoiksi punomaankaan, eikä tarvitse.

Olemme kaikesta huolimatta  arvokkaita yksilöitä ihan jokainen, juuri tällaisena; virheinemme ja kolhuinemme- keskeneräisinä ja epätäydellisinä, virheellisyyksiä täynnä. 

Toisen ihmisen tunteminen saattaa viedä vuosia. Toisen ihmisen tietäminen saattaa onnistua jo muutamassa minuutissa. Ne ovat kuitenkin täysin eri asioita- ulkokuori voi kätkeä sisälleen niin paljon sanomattomia,  valtavan kipeitäkin asioita... mitä ihmiset ovat siis toisiaan arvostelemaan- tuntemattomia, puolituttuja?

...pelkkä ajatuskin saa surulliseksi...

***

"Kuinka voisi olla oikein

ja kunniallista,

että arvostelemme toista

oman mittapuumme mukaan.

Toista, joka on

rakennettu erilaiseksi

erilaisin avuin ja lahjoin

ja eri tehtäviin kuin

me itse!"

-Marleena Ansio-

Höyhenen hento ajatus viikonloppuusi minulta Sinulle,

Mari

Suloinen sunnuntai

Rullaan pimennysverhon ikkunan edestä. Sunnuntai saa silmät siristämään- yöllä oli talvi tullut takaisin. Tuuli rapisuttaa oksien lumikinoksia maahan ja hangilla erottuu touhukkaan kurren kiire.

Hidas ja hiljainen aamu, kodin lattioilla vastaantulijan lämmin, rakastava hymy ja olkapään hento hipaisu.  

Aamukahvi tarjoillaan muumimukista ja radiossa soi aamun viimeiset hitaat.

"Ilo läikkyy minussa,

olen pelkkiä onnellisia sanoja.

Jos olenkin vaiennut kauan

ja kantanut surua sydämessä,

kulkenut katsoen maata ja tyhjää yötä,

nyt iloni tavoittaa taivaan, murtaa muurit

ja sinä löydät minut

etsimättä."

-Pia Perkiö-

Suloista sunnuntaita,

Mari

keväisempää kepeää

Sitä kaipaisi jo nopeaa hyppyä pidemmälle kevääseen, pois tästä loskalätäköiden jalkoja kastelevasta ja kylmettävästä tienpinnasta. Sitä, että aurinko tunkeutuisi ihan väkisin jokaiseen huoneeseen ja hetkeä, kun hoksaa ikkunalla talven ajan värjötelleiden kukkasten taas kurottelevan onnellisempana tulevaan kesään.

Tänään oli jo hyvä alku keväisempään. Aurinko lepäili olkapäillä säteillessään luokkahuoneen ikkunoista sisään ja kotiin onnistuin pääsemään varpaitani kastelematta. Bussimatkoista olen oppinut suorastaan nauttimaan ja sieppaamaan matkan tarjoamalta puolituntiselta omien ajatusteni hetken-ei tarvitse keskittyä muuhun kun siihen mitä milloinkin mietteissä myllää... huomenna, bussin ikkunan takana vilahtavat tienpientareiden pajunkissat ovat varmasti tämänpäiväistä pörröisempiä...

 "Vaikka olet päässyt näin pitkälle, sinun on oltava valppaana."

Paulo Coelho/ Alkemisti

aurinkoa viikkoosi, Mari