lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tähtiputki




 
 
Kuinka olikaan herttaista tehdä pyörähdys tuoksuvien kaunottarien keskelle.
 Kaivattu, muutaman euron arjen luksus. Niin odotettu ja vihdoin taas toteutettu <3
 
Kukkakauppiaan pyysin keräämään ihan vain muutaman rönsyilevän ja huojuvan kukanvarren matkaani ja kääräisemään ne vain rennosti silkkipaperin kääröön. Ei, nyt ei asetelmia, ei lisukkeita, ei edes nauhaa, joilla herkät varret olisi kiedottu toinen toisensa tueksi. Vain muutama hento varsi ja kiireesti kotiin asettelemaan oksat pieniin söpöisiin lasipulloihin.
 
Niin kovin kutsuvasti tämä vaalea, terälehtensä kärjet kirpeään vihreään kastanut kaunokainen keinutteli kukkapaljouden keskellä. Ja minä kiinnyin siihen kovin... Minulle tämä on ihan uusi tuttavuus. Tähtiputki. Tykkään ja ihailen!
Nyökyttelevät nyt lempeästi sopusoinnussa kynttilänvalon väreilyssä, siellä täällä.
Tästä pidän, ohikiitävissä hetkissä. Juuri nyt.
 
***
 
"Kuinka vihreää voikaan rakastaa
tuota vastamaalattua maisemaa
niin nuorta ja viatonta vielä 
naarmuton pintakin aivan virheitä vailla

ja nuo itseriittoisen villit varret
jotka esittelevät siinä sulojaan kuin
kätensä suudelmalle ojentanut neito
sallivat tuulen viedä illan viimeiseen valssiin

eivät taida tietää päivän poltteesta mitään
eivät sateesta joka pakottaa lakoamaan alleen
eivät siitä pimeydestä kun valo äkkiä lakkaa
ja kylmyys vie lopulta niiltäkin hengen

mutta leveilkööt nyt siinä sadoilla sävyillään
ilakoitkoon ilonsa kunhan suovat ihmetykseni
ja sallivat hieman silmäillä ihanuuttaan sillä

tuskin nuo huomisesta huolisivat vaikka tietäisivät"
 
-Elina Salminen/ Kesken
***
 
Iloa ja Valoa
-Mari
 

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Leijaillen, vieläkin



 
 
"Moni varoo katsettasi
mutta minulle on tärkeintä
että sinä näet

että sinä tiedät mistä syystä ja mitä varten
että pystyt koska vaan sanomaan miksi
kun katselet salatuintani
yhtä tarkasti kuin pintaa

ja kun minä mietin niitä
itseni kahta eri puolta
sitä toista mikä minusta näkyy
ja sitä mitä koitan vimmatusti kätkeä
on tuo kaikki sinulle yhtä ja samaa
yhtä kallista ja rakasta

siksi en katsettasi pelkää
enkä suostu enää häpeilemään
vaikken omia odotuksiani täyttäisikään
sillä minä olen sinulle
ennen kaikkea

niin kovin tuttu"
 
-Elina Salminen

Kesä on kannatellut kauniilla kädellään päiviä toisensa perään, antanut sadetta ja paistetta ajallaan.
Ilman suunnitelmia, lepoa. Se on ollut parasta. Kiire kantapäiltä on saanut karista ja hiljaiset aamut saaneet kääriä peittonsa jokaisen lomapäivän ylle.
 
Kannattelen ajatuksin vieläkin viikonlopun sanoinkuvaamattomia tunnelmia, leijun ja huomaan hetkittäin hymyileväni niin että ohikulkijat katsahtavat ja tervehtivät. Tuikituntemattomat.
Ihmettelen Suuria... miten polut ihmisten vierellä punoutuvat toistensa oheen, kohtaavat ja kantavat kauniisti tulevaan huomiseen <3
 
Miten rikas elämä onkaan kun silmämme saavat nähdä! Ja kuinka turvattu, jokainen päivämme, kun olemme tutut <3
 
Iloa, Valoa ja hyvää mieltä Sinun kesääsi!
-Mari
 

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Sanoinkuvaamaton

 
 
 
Viikonloppu avasi sydämeni lukkoja ja hoiti hellyydellään.
Kiitollisuus kiirehti kantapäilleni ja haluaa viipyä tässä, sydämessä <3
Hyvyyttä, huolenpitoa ja sanoinkuvaamatonta jotain, mitä en pysty sanoiksi punomaan.
 
Tämän äärellä tulevaan viikkoon:

 
<3 Mari

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hymyä ja hyvyyttä







Aamu tarjosi herkästi viheriöivän nurmen pinnalla kevään uuden kuiskausen. Valo heijasi säteensä varhain ikkunan läpi ja herätti lukemaan Tärkeitä, keittämään kahvit aamun hiljaisuuteen.
Pihamaan koivut heräsivät eilen tulevaan kesään ja taivaalla olleet harmaat hunnut vaihtuivat lähes pilvettömään taivaan sineen.

Kahvin kera aamu on maistunut eilisen sitruunakakun suloisuudelta- tänään valmistetaan toinen ja odotetaan lisää sukulaisia päiväkahville <3 Pikkumuru on taas vuoden vanhempi <3

 ***
 
"Jos juuri tänään
soisit yhden hymyn enemmän
mitä sinä menettäisit?

 Olisitko yhden hymyn köyhempi vai kaksi rikkaampi?
 
Jos juuri tänään
kertoisit yhdelle tunteistasi
mitä sinä menettäisit?
Olisitko yhden tunteen köyhempi vai kaksi rakkaampi?
 
Jos juuri tänään
rohkenisit
antaa valosi loistaa
kaikessa kauneudessaan
mitä sinä menettäisit?
Olisitko yhden hetken himmeämpi vai kaksi kirkkaampi?"
 
Tomi Parkkinen
 
***
 
 
Sinulle toivon kaikkea hyvää, Iloa ja Valoa. Hymyä!
Mari

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Huhtikuun äärellä

 

 
Kylmät yöt ovat säilyttäneet kirkkaan keltaisten narsissien iloiset posket. Nuppunsa, vielä kätkössä olevat, odottavat lempeän aamun lämmintä kosketusta. Lumikellot hymyilevät tänä keväänä runsaslukuisemmin kuin vuosi sitten ja kevään linnut hääräävät uuden kesän kynnyksellä.
 
Pääsiäisessä on ollut erityinen lämpö.
Uusia alkuja. Saan avata silmäni näkemään ja korvani kuulemaan <3
 
 
༺❀༻༺❀༻
 
"Kun paine käy sietämättömäksi
muista missä timantit syntyvät

kun on kipua
muista miten helmet saavat alkunsa
Sinun surusi keskellä
kukkivat valkovuokot
Ystäväni
älä koskaan unohda
että silloin kun on vaikeaa
kun suurin ja rohkein teko
on olla pieni ja heikko
sinä kannat kyynelissäsi
tähtiä tähän maailmaan
niiden taivaalle
jotka pelkäävät kulkea pimeän läpi
tulla rakkauden mittaiseksi"

  Runo löydetty fb-sivustoilta.
 

༺❀༻༺❀༻

 
Kauneutta ja kevään valoa Sinulle,
Mari

 

maanantai 2. maaliskuuta 2015

elämänpolkuja



 
 
* •. ❥
"En tiedä missä kohdassa olet polkuasi;
en ole koskaan ollut sinun kengissäsi,
en katsellut sinun silmiesi kautta.
En tiedä mikä on sinun tarkoituksesi täällä.

Mutta tunnen itseni siunatuksi tuntiessani sinut,
koska et ole elämässäni sattumalta.
Sinä olet minun opettajani.
Toivoessani sinun oppivan minulta,
että antaisin sinun olla oma itsesi,
haluan vain olla vierelläsi,
haluan nähdä sinun kasvavan.
Ja tulee päivä jolloin tiedämme
miksi polkumme kohtasivat tällä tavoin.
Ja siihen saakka, ystäväni,
ole se joka sinun pitää olla."
- Diarmuid Cronin - 
 
 Kuukaudet lentävät kevään kurkistellessa meitä kuin salaa... iltojen lyhyys antaa vain hetken aikaa viipyä ja hengähtää.
 
Vierellä on saanut viipyä rutisteltavan lämpöinen kiitollisuus.
Ystävät, uudet ja matkan päästä takaisin palanneet. Sillä sydämen täyttävällä ilolla, joita nämä ihmiset luokseni tuliaisina tuovat,  jaksan taas monen monta matkaa eteenpäin.
Minulle kuuluu hyvää- juuri nyt.
Mitä Sinulle kuuluu?
 
<3
 
Kaikkea kaunista, raikasta ja suloista alkaneeseen maaliskuuhun!
 
-Mari
 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Lumivalkoista uutta vuotta

Haukotukset täyttävät hämärän aamun...
Peiton pehmeä lämpö <3 Miten aamuista onkin tullut niin pitkiä herätä. Nousen katselemaan ikkunan takana lepäävää vaaleutta- toiset havahtuvat ja syvä huokaus kertoo unien vielä jatkuvan. Kuuntelen hiljaisia ajatuksiani ja hipaisen vielä kerran yöllä nähtyä unta...
Keittiön himmeä pöytälamppu valaisee herkän keilansa pöydän pinnalle, taustalla hiljainen musiikki siivittää kahvintuoksuisen huomenensa. 

Ikkunan takana kauneutta, kimaltavaa kristallimerta. Yö peitti maan jälleen valkoiseen ja antoi aamulle sinisen hetken. Aavistuksenherkkä valo heijastaa kiteisen pinnan ja sen yllä lepäilevän kauneuden. Voin vain kuvitella tomuisen lumen lennon kulkijoiden jalkojen alla <3 Suuria lauttoja tammikuun viileyttä- ja pakkaspuhalluksia villaisten tumppujen läpi.

"Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on
valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina."
- Eeva-Liisa Manner
 
Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen <3
Mari