Tähtiputki

 

 

Kuinka olikaan herttaista tehdä pyörähdys tuoksuvien kaunottarien keskelle.

 Kaivattu, muutaman euron arjen luksus. Niin odotettu ja vihdoin taas toteutettu <3

 

Kukkakauppiaan pyysin keräämään ihan vain muutaman rönsyilevän ja huojuvan kukanvarren matkaani ja kääräisemään ne vain rennosti silkkipaperin kääröön. Ei, nyt ei asetelmia, ei lisukkeita, ei edes nauhaa, joilla herkät varret olisi kiedottu toinen toisensa tueksi. Vain muutama hento varsi ja kiireesti kotiin asettelemaan oksat pieniin söpöisiin lasipulloihin.

 

Niin kovin kutsuvasti tämä vaalea, terälehtensä kärjet kirpeään vihreään kastanut kaunokainen keinutteli kukkapaljouden keskellä. Ja minä kiinnyin siihen kovin... Minulle tämä on ihan uusi tuttavuus. Tähtiputki. Tykkään ja ihailen!

Nyökyttelevät nyt lempeästi sopusoinnussa kynttilänvalon väreilyssä, siellä täällä.

Tästä pidän, ohikiitävissä hetkissä. Juuri nyt.

 

***

 

"Kuinka vihreää voikaan rakastaa
tuota vastamaalattua maisemaa
niin nuorta ja viatonta vielä 
naarmuton pintakin aivan virheitä vailla

ja nuo itseriittoisen villit varret
jotka esittelevät siinä sulojaan kuin
kätensä suudelmalle ojentanut neito
sallivat tuulen viedä illan viimeiseen valssiin

eivät taida tietää päivän poltteesta mitään
eivät sateesta joka pakottaa lakoamaan alleen
eivät siitä pimeydestä kun valo äkkiä lakkaa
ja kylmyys vie lopulta niiltäkin hengen

mutta leveilkööt nyt siinä sadoilla sävyillään

ilakoitkoon ilonsa kunhan suovat ihmetykseni
ja sallivat hieman silmäillä ihanuuttaan sillä
tuskin nuo huomisesta huolisivat vaikka tietäisivät"

 

-Elina Salminen/ Kesken

***

 

Iloa ja Valoa

-Mari