Aurinko juoksuttaa lämpölukemia kohti hellettä ja lämmittää talon seinää tehden orvokki-istutukset janoiseksi. Omenapuussa syntyy kuin kohisten uusia alkuja, kun parin sadepäivän jälkeen luonto on taittunut syvään vihreään.
Luonnon herääminen tekee olon tukalaksi, ensimmäisen kerran vuosiin koen sen harmillisenkin selvästi. Aurinko huhuilee lämmittelemään puutarhan kätköihin, nurmikko kun kutittelisi mieluusti talvikalpeita varpaita...
Nenän ärhäkkä tuttavallisuus ja kutiavat silmät saavat silti jäämään viileän seinän kätköihin, keittämään kahvin, viipymään hissukseen hiljaisuudessa- taustalla lasten kumeat kikatukset ikkunoiden raoista...
***
"Hymy puhkesi kukkaan,
versoi varjoista.
Pisara vihreää oli tuonut uuden päivän,
antanut siivet.
Se oli levännyt itsensä perhoseksi. "
Sievää ja somaa sunnuntain iltaa Sinulle <3
Mari