sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

ripustaudun unelmaan



 
 
"Unelmiin uskominen
on niiden luokseen kutsumista.
Kaikki on jo valmiina sille,
joka uskoo."
- Marleena Ansio

On viimein aika asettaa sormet kirjaimien päälle ja antaa tekstin tulla- pakottamatta, empimättä ja kiireettä.
Viipyileminen on ollut tarpeellista, aikansa on ollut kaikella. Sanoille ei ole ollut aikaa punoutua muotoonsa, sydämellä ei ole ollut sanoja kertoa. Harmaus on välistä kivunnut kylkeeni ja painunut peitonkin alle, kainaloiseksi asti. Aurinko on hellästi silitellyt lämpöisen tuulen kautta palelevaa ihoani, huokailevaa mieltäni ja puhaltanut harmautta pois.

Kaikki on valmiina sille, joka uskoo kuiskaa Viisaus... se saa minut edelleen luottamaan, luottamaan ja uudelleenkin luottamaan. Kuitenkin välillä luottamukseni rapisee, tunnen melkein sen murusien karhean äänen, kun ne tippuvat lattiapintaa vasten. Rahisevat ja raapivat lattian rosoista lakkapintaa saaden sen lohkeilemaan. 
Vaikka tiedän;  huolet ja murheet saan empimättä heittää huokauksin matkaan, hituisten murusien tunnen matkaavan ohessani vielä huomiseenkin asti ja sitä seuraavaan, seuraavaan, seuraavaan,  seuraavaan...

Minä olen ihan hiljaa. Kuuntelen yhä uudelleen.
Minä päätän kutsua yhä uudestaan ja uudestaan- unelmaani.
 Se on valmiina minulle, minä uskon sen. Uskon.
...kaikella on vain oma aikansa, minä kärsimätön vain haluaisin sen ihan heti ja nyt.
 
Taivun hiljaisuuden huntuun ja kaukaisuuteen kurottava katseeni kannattelee ajatusteni hiljaisia huokauksia kunnes suljen silmäni;
...kaikki on jo valmiina
sille joka
uskoo...

Ajatuksin,
Mari