Lehtilauttoja

 

 

***

 

"Vaahteran taimet puistossa
syttyvät liekehtimään
pieninä nuotioina
hämärässä illassa.

Omenapuu ja pihlaja
vaihtavat morsiushuntunsa
iloisenpunaiseen
äitiyspukuun.

Suuri haapa niemen nenässä
leimahtaa palamaan
tulenkarvaisena
kuin valtava juhannuskokko.

Sen valon vien mukanani
kaamoksen pimeyteen. "

-Maaria Leinonen
(Silta joka kantaa, 2003)   

 

***

Syksyn pilvilaivat lipuvat korkealla ja puhaltavat kylmästi viiltävää tuulta suoraan kohti. Pihamaan väriä leiskuvat lehdet ovat levittäytyneet suureksi lautaksi väsyneen vihreän pinnalle. Lehtien kuivunut olemus kahahtaa jalkojen alla. Ilman pakkasta, ilman aamun tai illan kuuraamaa pintaa.

 

Tänä syksynä lehdet tuntuvat eritavalla, ne näyttävät niin kauniilta vain katsella... niitä ei malta hätyyttää pois vaan saavat levätä kaikki nuo villiviinin punahehkuiset ja omenapuiden oranssit peittäen liuskekivien pinnan.

 

Ympärillä pyörähtelevä ilma on ollut helpottavan hyvää ja hoitavaa. Olen saanut tuvallisin askelin kulkea kohti tulevaa- sitä onnea suuren unelmani toteutumisesta kannan edelleen ihollani ja vieläkin nautin työstäni jokaisella solullani... niin saan jatkaa <3

 

Olen saanut päästää irti niin monesta epäolennaisesta kuluneen vuoden aikana ja oppinut tarttumaan niihin asioihin, joilla on merkitystä. Merkitystä enemmän muille, läheisilleni ja siinä ohessa itselleni...

 Tunnen olevani nyt vapaa, ehkä juuri samalla tapaa, kuin tuo taivaan lintu. Vapaa!

Vuosien varrella kyyneleiden virrat kerääntyivät kyynellaakson pohjalle,

 mutta sinne ei tarvinnut jäädä <3

 

Iloa ja valoa päivääsi.

Olet täydellinen!

 

<3 Mari