Valmista...

 

 

 

Huomenna pujotan ranteeseeni nipun punottuja koruja, ehkä pitkästä aikaa korvakorutkin. Valikoin kaapista kauniit korkokengät ja laitan hiuksiini kiemurtelevat kiharat.

Puen ylleni läkähdyttävän hyväntuulisuuden ja kiitollisuuden, vaikka se kuinka paistaisi syvän väsymyksen ja onnenitkuisten silmien läpi- se paistaa sieltä silti ja kirkkaana!

 

Vaikka maa jalkojen alla on välillä tuntunut kylmältä ja aamut nostattaneet usvan askelten eteen, on lujalla tahdolla matka taittunut loppusuoralle ja päämäärää kohti. Lopullinen porkkana muuttui maultaan mansikoiksi. Viimeinen bussimatka koulusta kotiin keinautti sikeimpään uneensa koskaan enkä hetkeen tietänyt mistään mitään- enää ei tarvinnut!

 

Onneni saa nyt hehkua hetken auringossa ja huolettomuuteni huojua keväisten tuulien mukana. Huomenna saan juhlistaa saavutettua ammattihaavettani, joka punoutui viidentoista vuoden haaveilun jälkeen todeksi.

 Kosmetologi <3

 

Illalla kaikki nukkuvat rauhallisesti untaan ja kevään hennot kukinnot ovat kietoneet lehtensä uneen. Ikkunan takana tervehtii kevään hämärä ja muutamat kirkkaasti loistavat tähdet

...ympärilläni on kovin hiljaista ja kaikki kummallisen kaunista katsella... 

 

***

 

"Vakaa usko omaan unelmaan

ei sido eikä vaadi mitään,

 vaan vapauttaa.

Jopa mutkainen,

vaikeakulkuinen tie

 voi viedä määränpäähän

kunhan kulkee sen loppuun."

 

-Maktub/ Paulo Coelho, kirjasta Elämä

 

Ajatuksin, Mari