Pieniä liikahduksia

"Muistatko, kun uskalsimme
lähteä matkalle?
Tunteneet emme tietä,
polkuja perille.

Muistatko, kun innostuimme
tutkimaan ihmeitä,
jäniksen jälkiä, jäätä,
perhosen siipiä?

Muistatko, kun uskalsimme
itsemme unohtaa,
annoimme sateiden tulla,
tuulien tuivertaa?

Muistatko? Lähdetään vielä.
Kuuletko kutsun sen?
Vielä on tallella jossain
salaisuus lapsuuden."

-Anna-Mari Kaskinen-

 

Yön tunnit valvottivat ja taustalla rummutti räystäillä sulava lumi. Kodin pinnoilla pöly näkyy terävämmin ja ikkunoiden totean olevan edelleen arjenhuuruissa, sormenjäljillä sieltä täältä kuorrutetut.

 

Aamupäivän taivas näytti harmaalta ja jatkoi yöllä alkamaansa tahtia sumuisin tihkusateen sävelin. Jäseniä väsytti, venytti ja annoin aamulleni tilaisuuden viipyä kirjan sivuilla. Kaiken huomioni vieneenä, matkasi tekstit lopulta kanssani keskipäivään saakka...

 

Pysähtyneisyys ja vellova tuntematon tyhjyys jatkavat sisälläni vielä työtänsä hiljaa solisten, mutta huomasin sentään pihamaan nurmesta nousevat, lisääntyneet lumikellojen kukinnot. Verkkaisesti nurmesta nousevat, nuhruisten ja risuilla painuneiden lumilänttien keskellä jaksavat pienet hennot vain nousta ja loistaa.

 

...Uskallan tänäänkin itseni unohtaa ja antaa sumusateen pihamaalle hennosti helistä. Keväisten tuiverrusten annan tehdä tärkeää työtänsä, kasvattaa uutta ja luvata kaikkea kaunista <3

 

Ihmeitä ja ihmeteltävää myös Sinun päivääsi puhaltelen,

Mari

 

...kirjoittaessani tätä aurinko karkoitti harmaat pilvet ja sateen sumun. Se antoi pihamaalle lämpöisen paisteen ja lasten iloisen naurun :)