Haaveiden hipaisuja

 

Viimevuoden puolella keräsin pulkkaretkeltä tukevia oksia lipaston päälle maljakkoon. Olen antanut oksillensa ripustetut pikkulinnut olla ja viihtyä, enkä tunne että niillä olisi vielä kiire muuttaa pois. ...ehkäpä minusta on tullut opiskelujen ja arjen yhdistellessä maltillisempi ja viipyilevämpi- huomaan viihtyväni yhä useammin juuri tässä näin... että kaikki tapahtunut on muuttanut minua parempaan suuntaan!

 

Kirjoituspöydän päällä olevat tavaratkin ovat olleet paikoillaan jo viikkoja, en ole niihinkään koskenut. Olen saanut tulppaaneja maljakkoon väriläiskäksi huoneisiin ja kerännyt nurkista lasten parittomia sukkia ja leluja parempaan kasaan... se on riittänyt. Keittiö on välillä pursunnut likaisia astioita ja vaikka aamuinen kahvikuppi olisikin ollut mukava juoda leivänmuruttomalla pöytäpinnalla, miksi nekään eivät ole haitanneet?

 

Tänään on ollut vapaampi päivä ja kodin nurkat ovat olleet hiljaiset. Monisteniput ovat vallanneet toisen puolen ruokapöydän päädystä, mutta tunnen, että minulla ei ole mitään hätää, kaikki menee oikeastaan aivan kuin rasvattu... Siltikään en tartu imuriin tai pese sormenpäät ryppyisinä likaisia astioita, en en...

 

...Ehkäpä syypää löytyy keittiön pöydältä- tuo valkoinen ahkera keittiöni apulainen? Se on lahja minulta minulle, sillä valmistumiseni pitkäaikaisimpaan ja suurimpaan ammattihaaveistani on ihan juuri tässä näin, ihan käteni ulottuvilla... Se on saanut hiljaa huristen häärätä milloin pullataikinaa tai kakkuainesta ja minä olen kuulkaa nauttinut! Olen vihdoinkin taas pullantuoksuinen ihminen, juuri sellainen kuin äitinikin on aina ollut ja jollaisena itseni olen aina haaveillut näkeväni...

 

... nämä on näitä,  elämän pikkuruisia nautintoja, joiden arvo kasvaa erityisesti, kun niitä voi jakaa myös läheisilleen - eikä pidä väheksyä myös apulaisen kauneutta, kyllä se antaa oman lisänsä kaikkeen suussa sulavaan <3

 

"Mitä lähemmäksi unelmaansa pääsee, sitä enemmän elämäntiestä tulee todellinen olemassaolon tarkoitus."

-Paulo Coelho/ Alkemisti

 

<3 Mari