Seurassani takkatulen kevyt puhallus ja sormieni välissä pujottelevat lankanauhat.
Kodin hiljaisuus saapui kuin tilauksesta ja sisään tulvii luminen, valkoinen valo.
Kun olen ihan yksin, soi matkassani pianon sävelet; mieltä hiljentävät ja voimakkaat. Sielua koskettavat ja tunteita pakahduttavat... Sanoittavat ajatuksiani silloin kun on rauhallista, hiljaista ja kiireetöntä.
Nytkin. Kun on hiljalleen aloitettava jälleen puhtaalta pinnalta, uusien alut juurrutettava ajatuksella,
valolla ja rakkaudella. Ajatuksissa ja elämässä.
...Eläisikö sitä pelkillä unelmilla, pärjäisikö niillä...
Mietin kuinka sitä osaa ollakkaan, kun jokin kiinteä osa elämästä kirii loppuaan ja lopulta sitä ei enää ole. Se tuttu ja totuttu tapa, rutiini. Tai se takuuvarma hetkittäinen tyhjyyden tunne vaikka lopulta ja vihdoinkin on saavuttanut sen mitä on vuosien vieriessä yhä palavammin halunnut ja toivonut?
Suljen sydämeeni kaiken sen mitä olen kokenut, mitä nähnyt ja kuullut. Kaivan esiin pala palalta kaikkea opittua ja elettyä, kuten tuo kaunis sinisenä kuvioitu tapetti, joka löytyi kotimme seinästä, kätkettynä paneelin alle...
***
"Matkalla kohti suuria tavoitteita voi pysähdellä pikkuasioihin, jos ne ovat kauniita."
-Maija Paavilainen-
<3, Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti