Valkein varpain vaikeuksien yli

 

Sisimmässäni on viipyillyt voimakkaita pettymyksen tunteita. Ne ovat läikehtineet sydäntuntojen yli myrskyisästi, hölskyen ajatusten kaaosmaiseen aallokkoon. Sohvan nurkka on pitänyt tiukassa sylissään eikä kyynelvirratkaan ole kaukana silmäkulmista olleet.

 

Aina asiat eivät mene kuten niin kovin itse toivoisi, kuten itse täydellisesti on suunnitellut, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Kaiken keskellä suuri viisaus onneksi toistaa aina vain voimakkaammin tämänkin olevan parhaakseni- usko siihen ja luota! Nostin askeleesi kulkemasta väärää tietä...

Viivyn siis tuntemattomassa ajassa, edelleen nauttien lahjaksi saatua lepoa, kodin lämpöä ja aikaa tekemättä mitään kiireistä. Näiden kanssani kulkevien huolien ja murheidenkin jälkeen tulee päivä, jolloin löydän näistäkin päivistä sen kauneuden jota en juuri nyt näe <3

 

Hiljaiseksi vievien ajatuksien keskellä saan tuntea usein lämpöisen silityksen olkapäälläni, lujan rutistuksen arjen askeleiden keskellä. Suukon poskipäällä ja rakastavan katseen silmästä silmään. Lisäksi niin kovin kaipaamani lumipeite maan yllä kertoo talven  olevan ihan liki, tuoden valon ja ihanan, tunnelmallisentärkeän juhlan. Joulutunnelmointiin on nyt rutkasti aikaa, siihen saan erityisesti keskittyä juuri nyt ja sitähän olen niin jokaisena vuotena toivonut!

 Ihanaahan tämäkin, oikeastaan ihan parasta,  joten päätän unohtaa hätäilyn, unohtaa pelkoni ja teen tunnollisesti ja uskollisesti tulevat päivittäiset velvollisuuteni. En edes yritä päästä selville mitä tulevaisuus mukanaan tuo, eihän sen aika ole vielä!

 

Näutitaan siis tästä:

"Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki."

 

Lumivalkoisen kimaltelevaa arkea meille jokaiselle <3

 

Mari