Malttamattomuus pysyä poissa...

 

 

Kuurankohmeiset ruohonkorret alistuivat aamun askeleen alla. Hauras jää murtui kylmettyneiden lätäköiden pinnalta, pienimmäisen punaposken ilonhypähdysten alta. Nurmen pinnalla viipyy vihdoinkin kauan odotettu jalokivien huntu ja sisintäni lämmittää <3

 

Viipyilevien syyslomapäivien äärellä pysähdyin pitkästä aikaa kymmenien runovihkojeni ja -kirjojeni viereen ja jälleen kerran sydemessäni soi- en minä malta millään olla poissa!

 

...kun tuntuu siltä, etteivät sanat solju, ne lähtevätkin kuin hipaisten lentämään. Sanat punovatkin ajatuksia kevyisiin kehyksiin, tuulettavat tunteita- takkuisiakin ja kietovat kätköihinsä säilöttäviä tarinoita. On vain pysyttävä ja kirjoitettava, juuri silloin kun siltä tuntuu...

 

"Ei niin onnetonta päivää
ettei pintä ilonkyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran
kuurankiteen kimalluksen verran.


Ja taas jaksat –
etkö jaksakin?"

-Maaria Leinonen

Mari