Kiitollisuutta...

    

 

 Tänään olen kokenut tunnetta, joka lipuu helmeilevänä virtana sydämeni syvimmissä sopukoissa, aivan ihoni kevyen rusketuksen alla.

...poreilevana häivähdyksenä poskieni pienillä hymykuopilla ja rantaveden puhdistavana liplatuksena ohessani. Tuulen kevyessä sylissä, suurien lehtipuiden keskustelussa sinitaivaan kaaren alla.

 

Maistelen tunnelmaruumiissani pirskahtelevaa tunnetilaa, sitä valtavaa kiitollisuutta joka sydäntäni pitää hellässä otteessaan. Sitä miten toisten sanoista ja ajatuksista sain sanoittajat hämärän harson peitossa oleville mietteilleni ja sain kietoutua hyvyyden pitsisiin kellohameen helmoihin.

Kuinka elämä osaakaan kertoa ja opettaa, vahvistaa ja asettaa pudonneet palaset paikoilleen, kun sille antaa tilaa ja unohtaa hetkeksi oman itsensä ja kaiken muun.

 

Taivaanrannan taakse putoava valo heijastaa hiljaiset varjonsa liuskekivien pinnalle, villiviinin kieppuvan kasvuston väleistä valkoiselle talonseinustalle. Kypsyttää ehkä vielä pienen pinnan punaposkisen omenan kypsyvästä kyljestä ja samalla kaikki pihan elämä, ihan pienikin tuulentuhina on kaikonnut pois.

 Kaikkialla ympärilläni on jäljellä vain hiljaisuutta ja turvallinen rakastava syli. Tuon sylin kainalopaikalle pyydän saada käpertyä tänäkin iltana.

 

"Joka päivä
   me tulemme toistemme
     rantaan
            mukanamme
     yhden päivän onni."

 

-Pia Perkiö

 

***

 

Halauksin, Mari