Harmaa arki.

 

 

"Rakkaus ei puhdistu tulessa
eikä tarpeettomissa uhreissa,
rakkaus koetellaan harmaina arkipäivinä
kuolettavassa työssäväsymyksen hetkinä.

Runojen kuviteltu morsian
pyörittää kultaista sormustaan
rajattomassa, joutilaassa ikävässään,-
mutta totisesti lähempänä on rakkaus siellä,
missä mies ylistää vaimonsa kuluneita, ryppyisiä
käsiä iltalampun köyhässä valossa, unen
saapuessa."

 

-Viljo Kajava-

 

Harmaa arki kutsuu virtaansa tulevaa huomista, vinkuu tuulena oventiivisteiden ohi vanhan talon vanhoissa ovissa.

 

Vanha valkoinen syyshortensia vahvistaa vuosi vuodelta oksistoaan, luo kukkiaan jokainen vuosi tihenevällä tahdilla. Harmaan arjen keskellä rankat sateetkaan eivät ole taittaneet sen oksistoja, vaikka ne väsyneenä pisaroiden piiskaavien painosta hetkeksi ovat taipuneet, alistuneet ja lannistuneetkin. Ihan kuin elämä!

Tuulessa huojuvat nyt nuo kaunokaiset, vaihtaen väriään jo syksyisen roosan suloisiin sävyihin. Se kutsuu väriloiston saapuvaksi, hyvästellen hitaasti pihanurmen pintaa saapuvan talven kauniinvalkoiseen uneen.

 

Harmaan arjen virta kutsuu tulevaa viikkoa, kahta. Vielä se vinkuu oventiivisteissä, piiskaa ikkunoiden karmeja ja antaa sateen sataa ehkä kerran tai kaksi. Vielä viikon kaksi, tuon kuolettavan työssäväsymyksen hetkissä koetellaan todella arkisen elämän rakkautta...
 

Tuolla jossain tuulensuussa  näkyy päivisin alkusyksyinen pilvipouta ja illanhämärässä, lampun rikkaassa valossa kuiskii korkea tähtitaivas kirkkaita salaisuuksiaan. Minä voin jäädä kotiin ja odottaa pumpulinpehmeässä rauhassa,  luottavaisena, että suunnitelmilla on siivet. Kun aika on oikea, saapuvat ne luokseni, tarkasti, tarkasti harkittuina!

Pyöritän kultaisia rinkuloita sormissani, joutilaana...

...sitten kaadan teekuppiini kiehuvan veden, jossa kauniit marenkisydämet sulavat...

<3 Suloista kaipuuta, kaunista, myös Sinulle,

Mari