Talitintti

 

 

On kulunut aikaa siitä, kun suljin oven ja vedin peiton korvieni suojaksi. Nukuin pätkän, keskellä päivää ja näin todentuntuista unta... Sillä välin taivas oli kuorruttanut hiutaleilla uudelleen kotipihamme vastalakaistun polun ja  pikkulinnut ovat iloinneet  uudesta, valkoisesta ravintolastaan omenapuun oksalla.

 

Niin, ja muistatteko... tovi sitten mietin, mahtavatko pikkulinnut kertoa surun, että käyvät surun keskellä vierailemassa, ehkä koputtavat ikkunaan? Sillä sattumaa tai ei, kävi niin että pieni talitintti lennähti kutsumatta veljeni kodin ovesta sisään viikon alkupuolella... muutama päivä tämän jälkeen kuulimme läheisen nukkuneen pois.  Pieni sievä talitintti saapui meillekin ja asustelee olohuoneen sohvapöydällä kauniin valkoisen kukan koristeena. Niin sydämmellisen kaunis ajatus saa sisällä jonkin liikahtamaan, aina uudelleen ja lämmittää pitkään!

 

Tänään en kranssia ehtinyt käärimään, mutta ripauksen enemmän joulua jo somistin. Vanhan joululehden sivut muistuttivat kaivamaan unohduksissa olleen kristallihimmelin olohuoneen nurkkaan jonka joskus vuosia sitten kahdella eurolla ostin...  kynttelikötkin asettelin ikkunaan. <3

 

 

"Mitkään elämän päivät eivät ole niin ikimuistettavia kuin ne, jotka jokin mielikuvituksen kosketus saa värähtelemään."

-Ralph Waldo Emerson-

 

 

Kynttilöiden valoa, Mari