Muistelin menneitä. Pari vuotta sitten kuvattujen hetkien helmet tuntuivat edelleen samoilta ja tutut tunteet olivat hetkittäin käsin kosketeltavissa. Vuosikaksi sitten oli lasten kanssa aikaa panostaa kotiin ja kynttilät paloivat pitkin päivää kun syksy teki tuttavuutta kotimme nurkissa...
Iltaisin nostetaan tällä haavaa vain jalat olohuoneen nojatuolin nojalle, avataan telkkari jos sitäkään. Ulkolyhty ei ole saanut asukikseen vielä kertaakaan kauniisti lepattavaa liekkiä... Nolottaa melkein, kun askeleen alla liukastelevat terassin liuskekivillä havunneulat ja helma hampaissa kiirehditään ovesta sisään ja ulos. Jalan alla saattaa rapsahtaa omena tai kaksi rikki...
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, hyvänen aika sentään! Olkoonkin millainen ruuhkavuosi tahasta, siitä huolimatta!
Viikonloppua odotellessa. Ilman aikatauluja tai hoppua...
...ehkä kotikin tykästyy asukkaisiinsa taas ihan eri tavalla?
Mari
Kiirettä tosiaan piisaa :) Voi kun sitä aikaa olisi jokaisella enemmän hengähtää ja ehtisi nauttia arjen kauneudesta!
VastaaPoistaÄlä muuta Marika sano. Niin olisi ihana antaa aikaa taas siellä sisällään asustavalle, uinuvalle kauneudenkaipuiselle romantikolle. Tällä erää ei mikään sellainen tule onnistumaan ja surettaa ajatellakin, että sen aika on sitten joskus ensi kesänä kaiketi...
PoistaHymyilen täällä lempeästi ja ymmärtäen.
VastaaPoistahetkiin tarttumiseen pitäisi löytää aikaa jokaisessa päivässä.
Minä havahduin tähän kun nyt tuli kahden viikon pakkolepo. Selkä seisautti.
Eilisen mielessäni ovat soineet erään hengellisen laulun säkeet:...kivun kautta Jumala luo uutta....Ne opettavat nyt minua.
Syttyköön viikonloppunne monta pikkuista lepattavaista!
Olet oikeassa, jokaisesta päivästä olisi löydettävä se kaunis asia, ja siihen pitäisi panostaa.
PoistaLaitan pikkuiset lepattamaan heti kun terassi on havunneulasista puhdas. Sade kastelee sitä jo sopivasti tomuja putsaten.
Ihanaa viikonloppua Tinttarus <3
Voi, niin tuttua. Arkisen kiiruun keskeltä soisin vapaahetkiisi juuri sitä, mistä eniten nautit.
VastaaPoistaItse olen karsinut aikas rankallakin kädellä työ- ja pitäisi-listojani ja kyseenalaistanut, mihin kaikkeen pitäisi muka ratketa ja ehättää... onneksi elämä on opettanut löysäämään. Hetkien helmat olkoon lempeitä!
Leppoisaa viikonloppua, voi hyvin♥
Hannah, olen opetellut päästämään irti sitkeistä ajatusmalleistani ja osin se on todentotta helpottanutkin. Kuitenkin, koulupäivien pituus tekee päivästä entistä lyhyemmän ja aamuvarhaisella herääminen pakottaa katselemaan unikuvia jo ennen iltakymmentä. Haaveilen kutimista ja pehmeistä lankakeristä, viltistä hartioilla ja lehtinipusta kauniita koteja <3
PoistaVoi sinäkin hyvin ja lempeää viikonloppua <3
Kyllä se vaan aika paljon niin menee täälläkin, että niitä viikonloppuja odotellaan. Silloin on aikaa jos jonkinlaiseen puuhasteluun. Tai lepäilyyn sohvannurkassa:)
VastaaPoista