Sade vihmoo tauotta kyyneliä ikkunaan, samalla kun tuuli soittaa puunoksilla raskasta melodiaa.
Omenapuu kannattelee enää muutamia punaposkisia, syksyn viimeisiä ja suurin osa lepäilee kolhuja saaneina pidentyneen nurmen seassa. Vihreä peittyy pikkuhiljaa keltaiseen lehtipeittoon.
Pihamaa odottaa siivoamista ja sille oli tarkoitus antaa aika tälle päivälle. Talven tieltä pihamaalla on tulossa vielä paljon työtä, vielä pitkän aikaa, mutta niin toivoisin tuon kuvissa olevan viileän hahtuvan jo pian saapuvan, tuon kirpeyden ja raikkaan ilman <3
...en kuulemma ole ainoa, joka talvea jo malttamattomasti odottaa- kuulin erään jo tehneen
joulukortitkin valmiiksi ja rakeitakin oli jossain saatu pihamaata rummuttamaan!
~ <3 ~
"Illat pimenevät...
sieluni avautuu kehon käpristyessä,
avaruuden huokaukset
kasvattavat siltoja
mieleni ytimiin.
sieluni avautuu kehon käpristyessä,
avaruuden huokaukset
kasvattavat siltoja
mieleni ytimiin.
On rauhallista,
leijuvaa
pitkän hetken jälkeen
mietin hiljaa...
Sisimpäni on herännyt,
kun kehoni painuu nukkumaan
on syksy
ja minä elän
kosteassa iltahämärässä..."
leijuvaa
pitkän hetken jälkeen
mietin hiljaa...
Sisimpäni on herännyt,
kun kehoni painuu nukkumaan
on syksy
ja minä elän
kosteassa iltahämärässä..."
-facebook sivustolta elämään eksyneet-
Sateen taukoamista odotellessa,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti