Pullahaaveita...

Olisipa ihana pöllyttää hiukan jauhopussia ja taputella kauniiseen esiliinaan jauhoisia sormia.

...Katsella ikkunasta aurinkoista pihamaata samalla kun kädet on taikinasta sotkussa ja uunista tuoksuisi ihana sokerin, voin ja jauhojen liitto. Kattaa pöytä tuoreilla leivonnaisilla, vastakeitetyllä kahvilla ja raikkaalla mehulla aurinkoiselle terassille, tervehtiä tupsukorvaista tuttavallista kurreherraa ja kuunnella ihastellen lintujen ahkeraa askaretta.

...Kuinka paljon helpompaa olisikaan toteuttaa arjen pikkuruisia iloja jos pienetkin lapsen sormet saisi upottaa jauhopussiin ja sekoittaa valmistuvan taikinan joukkoon loraus kermaa sekä kananmunia... rouhia sekaan vaikka suklaata ja ihastella yhdessä uunista kantautuvat tuoksut... Pistää joskus harmittamaan ihan kyyneliin saakka kun pienet silmät katsovat omiini ja kyselevät pää kallellaan: "saanko, äiti, minäkin vähän leipoa". Hän tietää jo vastauksen, mutta silti, suloinen kysyy aina uudelleen ja antaa murheissaan hennon halauksen. 

Kunpa keksittäisiin jokin keino, jolla selättää hetkessä nämä yliherkkyydet ja mitkälie....
vai
olisiko jollakulla antaa "peruspullataikinan" ohje, jossa olisi sitkoa, ilman kananmunia, banaania, vehnäjauhoja... eikä perunajauhojakaan?

Josta tulisi sellainen taikina, mitä voisi nuo pienet kätöset muovata. Sellainen, joka ei hajoa murentuen sormien väliin taikinaa pyörittäessä... ja joka maistuisi edes hiukan mehun kaverina pienessä suussa kesältä <3
...Voi, olisin niin onnellinen ja kiitollinen jos joku osaisi tuollaisen ohjeen antaa!

Herkullisin ajatuksin,
Mari

Sinisen paluu

Viikonloppuna pidin elämäni toiset kotikutsut vaikka olen vannonut, etten ikinä, en koskaan, en  milloinkaan. Niin mukavasti päiväkahvit maistuivat Aloe Veraan tutustuen, että mikseipä kutsuja voisi useamminkin järjestää... 

Sunnuntaiaamun uni ei venynyt pitkäksi, sillä sisäinen kello tiesi herättää jo varhain sumuisen sateiseen aamuun. Sateen sini näkyy sohvalla ja keittiössäkin, kun huomaan värin valloittavan aina vain suurempaa osaa kodin vaaleuden rinnalla. Musta vaaka on lepäillyt ruokahuoneemme nurkassa silmäteräkseni muodostuneen pöytävanhuksen päällä jo jonkin tovin ja sopii paikalleen kuin nakutettu.

... Tänään vietän yksinäistä kotipäivää hoikkenevissa merkeissä. Ruokahalu katosi mahataudin rynniessä kroppaani. Olo ei ole kovinkaan helmiäinen... Olen pötköttänyt aamun tyynyjen ja vilttien alla katsellen tallennettuja sarjoja... ihastellut mm. "Leila leipoo"-sarjan herkullisia ja kauniita leipomuksia sekä keittiön suloista sisustusta yrtteineen ja kulhoineen. Kohta varaan tältä päivältä hetken Amelie- elokuvan seurassa ja siristelen silmiäni auringon läikähdellessä huoneisiin.

Pihamaalle haaveilen suurta multakuormaa, muutamaa pionin taimea, mutta antaa niiden nyt odottaa. Ehtii kai sitä ensi viikollakin?

Aurinkoa päivääsi, Mari

"Aion katsella tämän vuoden jokaisena päivänä kaikkea ja kaikkia kuin ensimmäistä kertaa

- varsinkin pieniä asioita."

-Paulo Coelho/ Kolumni kuin ensimmäistä kertaa

Pikaiset onnittelut

Tulin toivottamaan jokaiselle äidille suloista äitienpäivää,

 päivä kun ei ole vielä ehtinyt painaa päätänsä tyynyyn :)

Minulla täällä hartioissa väsynyt ja kipeä tuntu. Painaa ja kolottaa ja jokainen lihas

tuntuu olevan arka koskettaa. Ei ajatus jaksa juosta nyt, kaappasi flunssa riepoteltavakseen vuorostaan minut, hyvä kun toiset ovat sitkeästä

selvinneet edes terveiksi asti... otti meillä uusintakierroksen ihan jokaisella..

Flunssaisin terveisin, villasukat jalassa,

Mari

Sateen seasta...

Sateinen aamu sai jäämään pienen kanssa kotiin kun seuraksi saimme aamuyön tunneilla flunssanpoikasen.

Aamu on saanut jo paljon aikaan mutta loppua ei silti näy. Kaappien periltä on hävinnyt turhaa pois ja hyllytasoja on saanut järjestellä pitkästä aikaa silmiä miellyttäväksi. On ollut mukavaa rauhassa selailla ihania ja inspiroivia blogeja ja juoda kuppi kahvia ilman mitään kiirettä. Nyt olisi hyvä hetki päiväunillekin.

Edellisen päivityksen jälkeen on kotipesässämme jälleen hajoitettu vanhaa ja kaivettu levyjen takaa yksi upea vaakatasoinen lautaseinä. Yläkerran pikkuvessa napsutellaan pikimmiten takaisin kuntoon, suditaan seinät valkoisella ja jatketaan siitä mihin keskikerroksen kanssa jäätiin... Joskus tuntuu, ettei mistään tule valmista, jokainen nurkka irvistelee päivittäin aamutervehdyksensä ja rutisee kaivaten valmiiksi tekemistä...

Nyt on sopivasti aikaa tarttua tunnustukseenkin, jonka minulle lähetti Sanna blogista Pieniä piristyksiä <3 Kiitos kaunis :)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Nimeä 15 bloggaajaa

5. Ja kerro heille tunnustuksesta! 

Minä

...olen kärsimätön, minun pitäisi saada kaikki nyt ja heti, siksi remontti ajoittain raivostuttaa valtavasti

...olen onnellinen saadessani tehdä vihdoinkin haaveestani totta- minusta tulee isona kosmetologi...

...päätin, että saadessamme suihku/saunatilat käyttökuntoon, ostan sinne vain kauniissa pulloissa olevia pesuaineita- ja olen nyt alkanut toteuttaa tuota päätöstä kun vanhat purkit ovat loppuun käytetyt (kuvien ihanat lastenshampoot ja hoitoaineet löytyivät apteekin hyllystä ja minusta niin somat ja sievät!)

...olen vasta tänä vuonna oppinut että aina ei tarvitse olla kaikki paikat tiptop ja järjestyksessä (tarkoitan siivoamista)- se on helpottanut elämääni suuresti!

...olen päättänyt ostaa tänä vuonna uuden ison, valkoisen ruokapöydän ja litroittain valkoista maalia

...tunnen rakastuvani mieheeni jokainen viikko uudelleen, jo 13 vuoden ajan <3

...olen aina rakastanut nukkumista ja erityisesti rakastan sitä nyt, kun herään klo 5.00 jokainen arkiaamu

Tunnustuksen antaminen eteenpäin jää raakileeksi, koska pieni mieheni kiukuttelee tukkoisen nenänsä kanssa vieressäni, pahoittelen... tässä kuitenkin muutama, joille tunnustuksen haluan antaa, mukana muutama ihana blogi,  joihin olen vasta hiljattain päässyt visiitille ja joihin sain vinkin käydä tutustumassa:

Kanelia ja kardemummaa, Aamu omenatarhassa, Sinkkisanko, Marie Elisabeth´s rum, Heddas,

Lavian Anna, Anrinko.

Inspiroivia ja ihania kevätpäiviä. Täällä hiirenkorvat kasvavat kohisten :)

Mari