Kiitos kaunis!

 

 

"Se mitä olemme kokeneet
ja miten eri ihmiset ovat vaikuttaneet elämäämme
vaikuttaa siihen polkuun mitä kuljemme,
siihen miten suhtaudumme asioihin ja miten näemme

polkua reunustavan maiseman...
Me voimme muuttaa omaa suhtautumistamme
tai kiertää polulla olevat esteet
Aina ei ole pakko kulkea verissäpäin vaikeudesta toiseen
Voimme myös määrätä itse useimmiten vauhdin mitä kuljemme
tai sitten yksinkertaisesti pysähtyä lepäämään ja katsomaan ongelmaa uudesta näkökulmasta
Se että istutko vai seisotko vaikuttaa siihen
miten näet ympäröivän maailman"
-Narri

 

Kovin pitkään on takkini ollut tyhjä. En keksi mitään sanottavaa tai kerrottavaa eikä kameran linssin läpi tunnu mikään kuvastuvan sellaisena kuin niin kovasti toivoisin.

Opinnot alkavat rullata viimeisiä kuukausiaan ja jotta suuri unelma toteutuisi vihdoin, vaatii se vielä paljon paljon työtä. Päivän tunnit juoksevat lujaa ja ne vikkelään liikkuvat illan viimeiset minuutit halauan antaa omille pienille ja isommillekin rakkailleni. Kodin seinien sisällä on kovin rauhallista ja kaunista... joulu saapuu tänä vuonna lämpöisin ajatuksin.

 

Olen tallentanut teiltä lukijoiltani paljon hyvää matkaani ja ajatuksiini.  Niin rakas kuin blogini on minulle ollut,  nyt on aika minun sanoa kiitos. Toivon teille jokaiselle kaikkea hyvää <3

 

~ <3 ~

Suurella sydämen haikeudella, kiitos ihanat!

 

Mari

Ja hei, blogimaailmaa en sentään kokonaan jätä, onhan sitä pakko inspiraatioita ja kuulumisia käydä luonanne lukemassa ja ehkäpä joskus aloittaa blogi uudemman kerran...  Nähdään siis! :)

...

"Yksikään haaveilija ei ole liian pieni.

Yksikään unelma ei ole liian suuri."

 

-anonyymi

 

Kaksi viikkoa kulunut tukka putkella paikasta toiseen lentäen. Liian tiukka tahti ja silmien siristely tuovat nykyään poikkeuksetta tullessaan migreenin ja toisenkin.

 

Viikonloppu oli jälleen säälittävän lyhyt, ei yksi päivä tunnu aherruksen keskellä ollenkaan tarpeeksi olevan, niin olisi tänä aamuna tehnyt mieli kaivautua syvemmälle peiton alle ja jäädä nukkumaan kun nukutti... ja olisi voinut tämän tulevan päivän käyttää imurin kera pölykoiria hätistellen, ostaa muutama joulukukka pienten kuusenpoikasten seuraksi, joita eilen tihkuttavan sateen alla metsästettiin... sytytellä enemmänkin jouluvaloja sinne tänne, jatkaa jouluisia siitä mihin lyhyen eilisen aikana ennätti.

 

Perjantaina on kuitenkin tiedossa yksi vapaapäivä, omaa lomaa- sisustusliikkeitä ja rauhallisia hetkiä syödä ja kahvitella.

Mutta eipä auta, hoppu tulla tupsahti oleilemaan jälleen kerran, lähden siis bussimatkalle koulua kohti.

 

Syyssateista viikkoa- pakkanen ja lumi olisi niin kovasti tervetullutta!

Mari

Top 5

Pikkupakkanen puraisi paljaita sormenpäitä ja viilsi varpaisiinkin pienen komeisen viillon.
Elättelin valtaisasti toiveita että voisin ottaa tänään kuvia kodistamme jotta voisin vastata saamaani haasteeseen mukavien kuvien kera... mutta näin, pirttimme on kotiin tullessa jälleen valtavan hämärä kun tunnelmallista kynttilänvaloa niin paljon rakastan! Ikkunoiden takaa kurkistelevat vain hämyiset katuvalot sekä höyryävän tumma pakkasilta. On siis pakko tyytyä tähän ja mennä puolionnistuneilla otoksilla jotka eivät valitettavasti kerro juuri mitään uutta... Olen pahoillani tästä, mutta lampun valot keikauttavat kuvien sävyt ikävästi kellertävään josta en oikein välitä...

 

 

Niin, AnnaW lähetti minulle haasteen, ja vastaan siihen nyt.

 

Sisustukseni top 5 tulee tässä:

 

1. Valoisa valkoinen kokonaisuus ehdottomasti!
 

2. Pehmeät sävyt, sinisen, lilan, harmaan, vanhan roosan, nykyään jopa murretun vihreän sävyt... niitä voi ripotella valkoiselle pohjalle mausteiksi, kynttilöissä, tekstiileissä, astioissa, mutta pidän pitkälti hyvinkin valkoisesta yleisilmeestä, pelkistetystä... Värimaailma saa muuttua aina tunnelmien mukaan jos niin on tarvis- ihan kuten huonekalujen paikatkin ;)

3. Kynttilät läpi vuoden <3

4. Mahdollisuuksien mukaan kaiken säilyttämisen arvoisen säästäminen, eli jos puretun alta löytyy jotain sydänalaa liikuttavaa, se remontissa säästetään ja annetaan jäädä, eikä kätketä katseilta piiloon. Sen ympärille yritetään rakentaa uusi ja ehjä, mutta vanha saa siis mielellään näkyä- kuten tulevan keskikerroksen wc, jonka kaakelien alta säästetään tämä kuvassa näkyvä tiiliseinä.

5. Haluan sekoittaa uutta ja vanhaa, kirpparilöydöt voivat olla todellisia aarteita- pienet esineet ja suuremmat huonekalut. Ehdottomasti pelkistetty, kulunut talonpoikaisantiikki puhtaan ja uuden rinnalla hellii ajatuksia valtavasti <3

  Sisustuksen ilo on sisälläni palava roihu, jota ei varmasti koskaan pysty kokonaan sammuttamaan.

 ...Kotimme vaatii vielä valtavasti ponnisteluita jotta se olisi juuri sellainen kuin toiveissa olisi. Muutamaan huoneeseen haaveilen tapettia ja paneeliseiniä, mutta niiden aika saa opiskeluiden yms asioiden vuoksi odottaa toteutumistaan.  Tapettihaaveina olisi sellaiset vanhat, hillityt kuviot kauniilla pohjasävyllä. Lasten huoneisiin tapetteja ei kannata tässä vaiheessa edes haaveilla vaihtavansa, sillä mm. ahkera pieni remonttimies on juuri hiljattain mitannut pienellä mittanauhallaan ja paksulla tussillaan muistiinpanot ovenpieleen... näissä huoneissa annetaan elämän näkyä ja reilusti, pienistä lommoista ja epäkohdista välittämättä :D

Haaste jatkaisi matkaansa Anulle ja Nonnukalle mikäli halauvat haasteen vastaan ottaa.

❤ Jos tunnet olevasi rauhassa kaiken kanssa, elät tätä päivää. ❤ ~Laotse

 

Pakastavaa tiistain iltaa!

Uudet lukijat, mukava saada teidät tänne :)
 

Mari

ps. viimeiseen unohtui lisätä, että huonekalut joilla on jokin tarina ja side minun ja mieheni menneisyyteen, ovat erityisen tärkeässä asemassa kodin sisustusta.

Niin kaunis on maa

Matkalla määränpäähän yllämme kaartui surumusta tähtitaivas. Se sai hengityksen pieniksi pisaroiksi ja katosi sumuna ilmaan. Maanpinnalla illanhämärässä hohti hopeinen kuura, loistaen auton valojen keilassa kuin miljoonittain lepäilevät timantit. Maa oli niin kaunis ja hiljaisen hetken rikkoi vain pienen tytön taivaalle nostettu katse: "äiti, minä löysin isomummun, se on tuolla noin, tuo kaikkein kirkkain tähti!"

Seuraavana päivänä kirkon pihamaalla puhalsi kylmääkin kylmempi tuuli, se puristi syvälle takin sisään ja nostatti huurteellaan ensimmäiset päivän kyyneleet poskien uurteisiin. Pieni käsi kädessäni puristi kättäni lujaa ja hoputti sisälle kirkon penkkiin istumaan. Surun ja pohjattoman ikävän keskellä surun murtamat lausuvat kauniit sanat, sydänkyyneleet ja kaipauksen ikävän- syvän ja voimiavievän. Ilon pilkahduksia hauraisiin hetkiin syntyi pienten lasten helähtelevästä naurusta ja viattomista kysymyksistä kyyneleistä ja surullisista sanoista. Hyvä niin, onhan luopuminen osa elämää ja todellista totta: "anna anteeksi kyyneleet nää, ne surua on ja ikävää" -Sara Jeromaa

Katsoessani aamulla kirkon kauniista ikkunasta ulos, tuntui kuin hän olisi hymyillyt sieltä jostain; ei hätää, nyt on hyvä olla... huulillani hento kaipauksen hymy.

Kristallin kaunista ja valoisaa tulevaa viikkoa meille jokaiselle <3
Mari

Tunnustan, minulla on salaisuus

Tänään sisintä rutistelee hyvä mieli, tyyneys ja varmuus tulevasta- päivässä on varmuutta päämääristä ja unelmista, jotka toteutuvat joskus- aivan varmasti!

Koulun seinillä keikkui kuukausia sitten ilmoitus elämäntaidon valmennuksesta, joka istuutui korvani taakse huhuilemaan ja yllytti ottamaan asiasta selvää aina vain uudelleen. Se kiinnosti ja kiehtoi- kuten kirja Salaisuus, jonka olen pienissä siivuissa piakkoin saanut loppuun luetuksi. Elän jokaisella solullani, herkästi ja hiljaa kuunnellen. Luen rivien välistä ja tunnustelen sanojen puhalluksen keskeltä, pienistä eleistä niitä asioita, mitä ei pueta sanoiksi- syystä tai toisesta. Samoin olen kuunnellut omaa sisintäni aina tarkkaan ja huolella, enkä ole päästänyt koskaan suurista unelmistani irti- en, vaikka jotkut ovat heittäneet hartioilleni epäilyksensä tai yrittäneet ehkä talloa haaveeni raskaan askeleen alle.

Kirja kertoo, että Universumille saa esittää pyynnön ja jos lujasti uskoo, saavuttaa sen mitä todella haluaa. Minä olen esittänyt jo nuorena tuulien mukaan unelmani ja elänyt haaveissani unelmaani todeksi. Tänään viimeistään ymmärsin, että totta todella, niistä kaikki kolme suurinta olen saavuttanut ja miksi ne uudet ja vahvat osaset eivät liittyisi täydentämään kokonaisuutta- mitä esteitä niiden toteutumiselle oikeastaan olisi?

Makuasioita, niistä ei voi kiistellä. Eivät kaikki ymmärrä eikä kaikki ole kaikkia varten, mutta minä ymmärsin ja haluan ymmärtää vielä paljon lisää. Korvan takana huhuileva kiinnostus sai siis palasen herkullisesta kakusta, kun koulun teoriatunnilla totesin herkuttelevani elämäntaidon valmennuksella :D Voin kertoa että sain päivästä paljon irti ja ajatuksilleni, suunnitelmilleni sain vain lisää vahvuutta ja lujuutta. Ja kuinka nälkä kasvaakaan syödessä... kuinka paljon pulleampi ajatusteni aarrearkku joskus onkaan, se taitaa pulskistua ja muuttua vain leppoisammaksi, mausteita siitä tuskin puuttuu!

 

 

...ja vielä minä tunnustan seitsemän asiaa itsestäni, sillä sain blogilleni tämän kauniin bloggaajan tunnustuksen. Sen antoi minulle lämminsydäminen ja ihastuttava Katja- kiitos <3

 

 

1. Tämä vuosi on ollut minun. Olen kokenut heränneeni eloon opiskelun myötä ja nautin siitä aivan täysillä!

 

2. Inhoan ja kammoksun pelkkää ajatustakin verilätyistä.

 

3. Olen opetellut päästämään irti totutusta ja ottamaan rennommin- joskus jopa niin rennosti, etten välitä enää edes siivota keittiötä joka päivä. Paheksuttavaa?

 

4. Olen lihonut, eivätkä farkut sujahda jalkaa sen vuoksi enää kovin sulavasti.

 

5. Minulla on juuri minulle tarkoitettu, maailman ihanin mies. Olen umpirakastunut häneen edelleen <3

 

6. Olen hulluna kosmetiikkapurkkeihin ja niitä alkaa opiskelun myötä kertyä kaappeihin aivan liian rivakkaa tahtia lisää...

 

7. Olen tyytyväinen itseeni juuri nyt ja juuri tällaisena. Se tuntuu valtavan hyvältä ja tarpeelliselta.

 

Tunnustus saa jatkaa matkaansa seuraaviin osoitteisiin:

 

Hipaisuja , sillä tekstin ja kuvien keskellä aika tuntuu pysähtyvän ja on hetken verran niin paljon helpompi hengittää <3

 

Pirtelöä ja pohjasakkaa , sillä Heskalla on taito punoa sanat kauniiksi helmien nauhaksi <3

 

 ja vielä, koska rakastan talven valkeaa lunta ja pakkasta, sekä joulua yli kaiken, haluan antaa tunnustuksen myös tunnelmalliseen joulublogiin <3

Kaneli & Pähkinä

 



Yksi haastevastaus on vielä vuorossa kunhan saan kamerani akun ladattua ja hyvää valoa valokuvata. Palaan siihen, joten kiitos AnnaW.

 



Uusia unelmia ja haasteita kohti... Mari

 

Olisi kai aika opetella

Olen kehno ehostaja.
Olen vaalea, väritön... hillittyjen värien ystävä, sellainen, joka ei juuri massasta erotu. Ei kai yli kolmekymppisen enää tarvitse väreillä räväyttääkään, mutta silti, olisi kai viimein aika opetella, kun opintoihinkin moinen kuuluu... opetella kunnolla sellainen perussiisti arkimeikki sellainen joka pysyy päivän läpi kuulaana ja kauniina ja saa ilmeen näyttämään raikkaammalta.

 

Ehostukseeni ei ole juuri viimevuosina kuulunut muuta kuin pohjustus ja silmien rajaus ripsivärin kera. En minä aamulla jaksa, enkä ehdi ja viikonloppuna on mukava antaa kasvojen ihon olla ilman mitään kummempaa kuorrutusta. Tänään huuliini koulussa sipaistiin räikeä puna, enkä voi kieltää olleeni valtavan huojentunut, kun ruokatauon jälkeen puna oli huuliltani hävinnyt. Ei ollut minua, ei sitten ollenkaan.

 

Kaivellessani meikkipussiani totesin, että sieltä puuttuu ja paljon, joten kävin ostoksilla kanta-asiakkaan etuja haalimassa. Ei paljon, eikä mitään räikeää. Perusmeikkiin pientä lisää. Jospa pohja pysyisi tällä puuterilla nyt siistimmin paikoillaan- en ole irtopuuteria lukion jälkeen edes käyttänyt. Oppia ikä kaikki tässäkin, eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia uutta, niinhän?

 

...Diorin sain ystävältäni koska hän ei siitä pidä. Nipistelee mukavasti huulilla mutta siitä pullistavasta osasesta en nyt niin tiedä :D

 

Huomenna ehkä totean, että yritys hyvä kymmenen, ja pyyhin luomiväriä pois luomet punakkuutta kiljuen... jää nähtäväksi!

 

Mari

Puitteet kohdillaan

 

 

Terveisiä taloyhtiön yhteisistä tiloista. 1940- luvulla rakennetussa rivitalossa on aivan täydelliset kylmänkosteat ja rouheat puitteet kauhistuttaviin kemuihin. Huoneita on somistettu mm. hämähäkinseitein ja pikku iljetyksin ja tarjottavatkin suunniteltu teeman mukaisesti.

 

Jännitystä ilmassa,

Mari

Helmet

 

 

 

Glögilasin kylki lämmittää, kylkiäisenä sokerihelmin koristeltu piparkakku. Kotinurkissa luistelee kylmästi alkutalven viileys, se puskee sisään erityisesti pikkuovien välistä, olohuoneen kyljessä. Sohvalla istuskellessa on mukava kaivautua viltin sisään ja nostaa lapsien valkoinen jääkarhujättiläinen jalkojen peitoksi. Pöydällä lepäilevät kaapista vuosien varrelta kaivetut ja kaverilta lainatut joululehdet, vaikka eihän niihin ehdi kunnolla syventyä. Onpahan silti mukava muutama sivu silloin tällöin silmäillä, aina kun pieni tauko heltiää.

 

 Villasukkapinot on käännetty jo moneen kertaan eikä niitä ilman voi lainkaan olla! Onni on omistaa niitä paljon- on varaa valita, mikä väri milloinkin mieltä kutkuttaa ja kuinka korkealle säärtä varren on hyvä milläkin hetkellä yltää... ja tarvittaessa niitä voi aina kutoa lisää. Pitkävartisia, palmikollisia, tai muuten vain sellaisia, joiden varret rullaavat mukavan huolettomasti kurtulle <3

 

 Lipaston päällä lepäilee tällä hetkellä kauniina sunnuntain ostoksena hopeiset helmet. Niissä on kelmeän viileä valo, mutta tunnelman antajana vertaansa vailla. Juuri nyt en niitä siedä kuitenkaan kovin katsella, sillä  pään ympärillä puristaa jälleen jyskyttävää kipua, joka on kestänyt jo pidemmän tovin....

 

Murut unille, minä perässä ja jälleen uutta aamua ja päivää kohti.

Kauniita unia myös Sinulle,

 

Mari

Kranssit valmiina

 

 

 

Viiru ja Pesonen sekalaisine tovereineen sekä nukkekodin pihamaa saivat tänään jouluisia koristeita. Pienistä revonliekanauhoista pyöriteltiin kranssit ja sekaan niihinkin pujoteltiin kanervan lämpöistä punaa.

 

On tullut ihan tavaksi, miellyttäväksi sellaiseksi, pyörittää itse ulko-oveen talviset ympyrät. Sellaisiin tarvitaan ainesta hitusen enemmän sillä teen niitä aina kaksin kappalein- naapurille ja meille itsellemme. Revonlieka on viime vuosina kuulunut meidän jouluun (minun jouluuni ;) ?!), siinä missä havut sinkkiämpäreissä sekä ulko-oven ja portaiden pehmikkeenä.

 

Voi, en kai saata vielä tähtiä ikkunaan ripustaa, mutta kuinka sormet siihen syyhyäisivätkin jo! Syy on, että pihapolkumme päässä kulkee suhteellisen vilkkaasti käytetty kävelytie... sitä miettii kaiken keskellä kuitenkin, onko liian aikaista iloita joulun tunnelmasta, että mitä ohikulkijat tuumaisivat- lokakuun loppu kuitenkin vasta...

... toisaalta, haittaisiko niin paljon ketään?

 

Lämmintä tunnelmaa Sinulle,

Mari

Talitintti

 

 

On kulunut aikaa siitä, kun suljin oven ja vedin peiton korvieni suojaksi. Nukuin pätkän, keskellä päivää ja näin todentuntuista unta... Sillä välin taivas oli kuorruttanut hiutaleilla uudelleen kotipihamme vastalakaistun polun ja  pikkulinnut ovat iloinneet  uudesta, valkoisesta ravintolastaan omenapuun oksalla.

 

Niin, ja muistatteko... tovi sitten mietin, mahtavatko pikkulinnut kertoa surun, että käyvät surun keskellä vierailemassa, ehkä koputtavat ikkunaan? Sillä sattumaa tai ei, kävi niin että pieni talitintti lennähti kutsumatta veljeni kodin ovesta sisään viikon alkupuolella... muutama päivä tämän jälkeen kuulimme läheisen nukkuneen pois.  Pieni sievä talitintti saapui meillekin ja asustelee olohuoneen sohvapöydällä kauniin valkoisen kukan koristeena. Niin sydämmellisen kaunis ajatus saa sisällä jonkin liikahtamaan, aina uudelleen ja lämmittää pitkään!

 

Tänään en kranssia ehtinyt käärimään, mutta ripauksen enemmän joulua jo somistin. Vanhan joululehden sivut muistuttivat kaivamaan unohduksissa olleen kristallihimmelin olohuoneen nurkkaan jonka joskus vuosia sitten kahdella eurolla ostin...  kynttelikötkin asettelin ikkunaan. <3

 

 

"Mitkään elämän päivät eivät ole niin ikimuistettavia kuin ne, jotka jokin mielikuvituksen kosketus saa värähtelemään."

-Ralph Waldo Emerson-

 

 

Kynttilöiden valoa, Mari

 

Sanaton

Loppusyksyn aamu. Sen täyttää ympärillä silittelevät, ensimmäiset pakkaslukemat.
Taivas on tumma ja täynnä kirkkaita pakkastähtiä- kuura on viimeinkin hopeoinut maanpinnan.  Hengitys huuliltani höyryää ja kyynelsilmät katselevat kristallihuntua nurmen nukassa.
Kyynelsilmin painoin pääni monen läheiseni tavoin yöllä tyynylle ja kyynelsilmin aloitimme myös tämän päivän. Aamun kimalteleva hohto tekee surusta kauniimman ja herkistää entisestään.
Viime yö kuiski korvaan, että on tullut aika päästää irti...

 

Löysin jokin aika sitten suloisen blogin Pirtelöä ja pohjasakkaa joka kätkee sivuilleen niin valtavan paljon kauniita sanoja... ne silittävät ja koskettavat kerta toisensa jälkeen ajatuksia herkällä pehmeydellään- tässä yksi, joka rutisti lujaa erityisesti- juuri nyt:

 

"Suru puhaltaa

hiljaisuuden hauraita kelloja
kuin tuuli,

keväinen lohko aurinkoa
painuu mailleen
niin hyvän
ja
niin kauniin päivän nähneenä.

Miten voikaan olla hiljaista,
miten niin kylmää ja tyhjää,
miten monta voikaan olla
suruun pakahtumisen kyyneltä.

Rakkaus jää onneksi
kytemään,
syttyy sydämeen voimakkaaksi liekiksi
ja palaa niin vahvana,
ettei mikään mahti maailmassa

voi koskaan sammuttaa sitä. "

 

Kuinka paljon kauniimmat sanat suru voisikaan enää saada?

 

-Mari

 



 

 

Yksinäisen hyllyn tarina

 

 

 

 

~ <3 ~

 

Ensimmäisen joululehden sivuilla olen lepäillyt täyttäen jouluista sisimpääni. Valkoinen koti koukutti ja lehti lepäilee tauotta silmieni alla...

Ruokatilan seinällä uusi tulokas, haaveissa kipinöinyt lautashylly. Toiselle tarpeeton, minulle yksi todellinen aarre. Se löytyi ihan huomaamatta ja juurikaan enempää etsimättä.

 

 Hylyllä saisi jo mieluusti joulun ripaus näkyä. Suunnittelin, jos tuleva viikonloppu antaisi oman hetkensä, kääräisen kaunistukseksi oheensa revonliekakranssin. Siihen haluaisin solmia lisäksi muutaman kanervan oksan...

 

 Glögilasin lämmitin eilen, ehkä tänäänkin. Sieltä vain mantelit ja rusinat puuttuvat. Verhojen reunaan ripustin vielä yhden kirkkaan valonauhan.

 

Mari

 

~ <3 ~

 

"Pahaa aavistamaton kesä huomaa aikansa tulleen

kun pörröpäinen peikko repii maasta kukkien väriloiston,

ajaa muuttolinnut kohti etelää,

värittää puiden lehdet punaisen kirjaviksi,

heilauttaa taikasauvaansa saaden revontulet loistamaan taivaalla,

puhaltaa pikku hiljaa sumun läpi maan,

pyörii ympäri saaden hallan nousemaan,

pomppii tasajalkaa haluten lumihiutaleet tanssimaan maahan

ensilumeksi , nukuttaen kaiken unihiekkaansa."

 

- kirjoittaja ?-

 

 

ps. kiitos blogini uusille lukijoille <3