Hyvän mielen haaste

Kymmenen asiaa, jotka tuottavat tullessaan/ ollessaan hyvää mieltä.

Sekalainen sakki kuvia, olkaapa hyvät :)

 Ensimmäiset orvokit, jotka löytyvät ulko-oven vierestä... ja niiden täydellinen, hennon sininen väri.

6-vuotiaan tyttäreni ehdoton toivomus syntymäpäivän herkuksi; strösselein koristellut muffinssit ja hedelmäsalaatti- ei kakkua!

  (Oikaisin- ostin muffinssit valmiina ja koristelin toivomuksen mukaisesti...)

 Synttärivieraita ja pihamaalla touhuavat, kevään ensimmäiset muurahaiset.

Silkkipaperipallot- niin kauniit!

Hän. <3

Siisti ja puhdas koti.

 Takkatulen lämpö ja oksien ensimmäiset hiirenkorvat. Krookukset ja kodin kukkaset.

Pienet sydämet <3

Ajatus siitä että huonekaluja on niin mukava siirrellä seinältä toiselle, huoneesta toiseen...

 Juuri nyt kuppi kahvia joka on maustettu pähkinäisellä siirapilla.

Ystävät <3

Nämä ihanat naiset saisivat napata haasteen taskuunsa jos haluavat:

Kaloriinan kammari

Sinkkisanko

Runotalo

Haikaranpesä kodiksi

Oma koti onnenpesä

Iloisuutta ja aurinkoa <3

Mari

Niitänäitä...

Ei varsinaisesti mitään aihetta... Juuri heräilin pieniltä päikkäreiltä olohuoneen sohvalta; univelkaa on taas kertynyt viikonvarrella yllättävän paljon.
...Valokuvia on ollut ilahduttavaa räpsytellä nyt, kun torstaina kotiin tullessa ikkunat olivat putipuhtaat. Valo tulvii sisälle niin upeasti!

On viritelty vähän vappua ja synttärijuhlia. Helsingin kirppiksillä viime viikonloppuna olisi voinut kuluttaa aikaansa yhden päivän sijasta vaikka kolme. Varsinkin kahdesta löydöstäni olen jaksanut olla erittäin tyytyväinen ja ovatkin löytäneet paikkansa lähes jatkuvassa käytössä- tuo laukku joka vain tarttui käteeni eikä suostunut palaamaan myyntikoriin takaisin, sekä hame jonka pienet yksityiskohdat saivat ihastumaan ja omakseen ostamaan.

Pikkuseinän purku sai eteisen tilan korkeuden tuplaantumaan ja päästää keväisen auringon naurun sisään täydellä voimallaan. Ruuvinreikiä ja tapettien paikkaamisia on tiedossa ja niiden tekemistä olen kuumeisesti yrittänyt aikatauluttaa, jotta pääsisin maalaushommiin- ja saisin nauttia vuonna 2012 sisätiloissakin valkoisen joulun... ;) - ja kylläkyllä, ajatukseni on jo joulussa vaikka vasta ensimmäiset krookukset näin naapurin pihamaalla omenapuun juurella kukkimassa ;) Eteisen tapettien alta paljastuu muuten melko voimakkaita värivalintoja sekä ihastuttavaa kuviotapettia. Jälkimmäinen olisikin hienoa saada esiin, mutta taitaa olla liian vaikea tehtävä paksun tapettikerroksen alta esiin palauuttaa...

AnnaW ilahdutti lähettämällä minulle haasteen. Siihen lupailin palata kunhan ehdin siihen ajatuksella perehtyä, eli ehkäpä seuraavalla kerralla. Kiitos vielä <3

Nyt kukkaostoksille vielä kerran.
Värikästä ja sokerihuurrettua vappua!!

Mari

Ajatuksia...

Elämässämme tulee koettelemusten hetkiä, joita emme voi välttää. Mutta niiden tuloon on jokin syy. Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne.

- Paulo Coelho/ Viides vuori

Yksikään ihminen ei ole saari. Hyvään taisteluun me tarvitsemme apua.

-Paulo Coelho/ Pyhiinvaellus

Koettelemukset voivat olla ankarampia kuin ihminen on odottanutkaan. Ne ovat kuitenkin oppimisen kannalta välttämättömiä, ja jokainen niistä auttaa meitä pääsemään lähemmäksi unelmaamme.

-Paulo Coelho/ Valon soturin käsikirja

Vuoristorata kuvaa elämääni,

elämä on rajua, mieletöntä peliä, elämä on kuin laskuvarjohyppy, elämässä otetaan riskejä, kaadutaan ja noustaan uudestaan,

se on vuorikiipeilyä, se on halua kiivetä itsensä huipulle ja olla tyytymätön ja ahdistunut kun ei kykene.

-Paulo Coelho/ Yksitoista minuuttia

Ystävyys ymmärtää sanoittakin, niinhän kerrotaan.

Silti, ystäväni...

...ymmärrän. Samoja tunteita olen minäkin tuntenut

- ei aina tarvitse jaksaa, ei aina tarvitse olla läsnä, ei aina olla tavoitettavissa. Ei aina tarvitse riittää...

Kun aika kuluu, huomaat, että

"Surun kyynelten läpi paistavat onnellisten päivien muistot"

Ajatuksin, Mari

Viikonloppuna...

Päivän siirtyessä levolle ilta hämärtyy ja  ikkunalaudalla päivystää neitosen keräämät valkoiset kaunokaiset.
"Eitehdämitään"- viikonlopusta tulikin jotain muuta, kun yhtäkkisestä päähänpistosta yksi pikkuinen seinä purettiin pois ja saatiin eteiseen paljon ilmavampi tuntu. Valokin tulvii eteiseen eritavalla kuin aikaisemmin ja muistutti harmaalla hunnullaan ikkunanpinnoilla, että pesua kaipaisivat nekin- ja kipeästi...

Pienet villi-ihmiset selättivät kuumeen, vaan kuinka käy meidän vanhempien... molemmilla on illan tullen tullut aavistus kurkku kipeäksi ja nenässä kumpaisellakin tukkoinen tuntu. Ehkä flunssa ei päästänytkään vähällä kuten ajattelin?

Reippautta tulevaan arjen aherrukseen, minä kiedon kaulahuivin tiukemmin kaulaani lämmittämään...
-Mari

Kuumeenpesässä

Pitkät vapaat ja kulunut viikko vaipuneissa tunnelmissa pienimmillä.
Kuumetta ja kuivaakarheaa yskää. Murujen kipuisen väsyneiksi muuttuneet silmät tervehtivät äitiä vielä tänäänkin vaisusti. Sohvan sylistä, peittojen alta. Kuumat kekäleet kuumeenpesästä.
Vilun selkäpiitä viiltelevät väristykset öisin parin viikon ajalta ja lannistava päänsärky taisivat olla oma osani tästä erästä- pääsin vähällä.

Tulevana viikonloppuna ajattelin minäkin iltaisin vain olla. Sohvan halauksessa ja peittojen mutkassa... ajattelin antaa itselleni ihan tietoisesti luvan unohtaa, mitä kaikkea taas pitikään tehdä.
...hieno ja hyödyllinen taito, jonka olen muuten itselleni sinnikkäästi opettanut ja olen ajoittain jopa hyvinkin ylpeä tuosta uudesta oppimastani :)

Pysyhän terveenä!
-Mari

...

"Sinä päivänä,

kun huomaat olevasi

ihminen,

joka on sinun paras ystäväsi,

sinä olet paras.

Sinun ei tarvitse

enää koskaan kilpailla

muita vastaan,

koska sinä olet jo

paras

omassa elämässäsi."

-Marleena Ansio-

Pääsiäinen.

En halua että tietokone tavoittaa minut, en halua viettää sen kanssa yhtään hetkeä ylimääräistä.

Haluan kaivautua ystävien seuraan, vuosia vierähtäneisiin. Lempeisiin muistoihin, kahvin ja pullan sokeriseen tuoksuun.

Savusaunaan, ruokapöydän ääreen.

 Pyhä antaa hetkeksi eron kiireeltä ja käärii vuorollaan ympärille rauhallisuutta ja kiireettömyyttä....

Ensi viikolla taas, nyt siis jo toivottelen

värikästä ja tyyntä tulevaa pääsiäistä!

Mari

Vitsa sulle, palkka mulle...

Takkutukkakeijukainen huokaili aamun korvaan: "mennään jo, äiti, mennään, herää!"

Huivipinot purkautuivat eteisen lattialle ja vaatepinosta soviteltiin sopiva asu. Hartioille pitsinen huivi, poskille puna ja pisamat. Kun ei malttaisi millään odottaa, ei niin millään paikallaan pysyä...

"Virvon varvon..." juoksujalkaa ovelta toiselle, äidit aamulenkillään tyttäriensä kannoilla.

Päivän palkka säteili silmissä- karkkia ja kolikoita.

Ensi vuonna taas, "mennäänhän, äiti, uudelleen? Mennäänhän?"

Tämä oli pastellisten pääsiäisnoitien päivä, ilon piirretyt pisamat eivät kasvoilta hetkessä kulukaan pois.

Sööttiä Palmusunnuntaita!

Mari