Aamukasteen harmaa huuru viivytteli pitkään lauantain aamun yllä ja loi ympärillemme luomuksia joiden kauneus liikehti helisten ohuiden lankojen äärellä.
Löysin taas kuoreni alta kipinän kulkea metsien teitä, hyppiä kantojen yli, kuunnella metsän hiljaista puhetta ja tuulenpuhalluksen erilaisia ajatuksia.
Sienimetsän hiljaisuudessa tuntee olevansa niin kovin pieni, niin pieni että omat ajatuksetkin lennähtävät tuulien teille, silloin kun ne hiljaa olkapäiltä hipaistaan pois... Ajatuskuormien alle kiirii vaihtokauppana tyyni rauhallisuus ja uusi, eteenpäin kantava voima. Tunne, jota ei voi kaupungin hälinässä tavoittaa... Onnellinen hän, joka saa asua luonnon äärellä ja painaa päänsä tyynyyn himmeän hiljaisen tähtitaivaan alla <3
"Pieneenkin hyvään
vähäiseenkin iloon
tahdon tarttua kiinni
sillä niistä
täyttyy maljani
ylitsevuotavainen. "
-Pirjo Poutanen
***
- Mari