sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ei kiirettä...





Erzébet Túrmezein runosta Jos en tee yhtään mitään (suom. Anna-Maija Raittila):

"Nyt ei ole kiirettä,
nyt en juokse,
nyt en suunnittele,

nyt en tahdo. 

Nyt en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa.
Nyt tyynnyn,
nyt olen levolla
rauhassa, vapaana
kuin heikko lapsi,
enkä tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa.

Ja kun valo hyväilee
ja hiljaisuus ottaa syliinsä
ja virtaa minuun
ja luo minua uudeksi,
kun en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa:

on uusi hedelmä tulossa…
toisia varten…
kypsymässä hiljaa
voima, voitto…
jos en tee yhtään mitään,
annan vain Jumalan rakastaa."

Voimakkaan sateen äänet ovat herättäneet alkaneisiin aamuihin. Liian aikaisin. Pyyhkinyt unen helmat uuden päivän edestä.
Hiljaisuus iltojen vierellä on helissyn huoneiden seiniltä kun olen ollut ihan yksin.
Olen saanut kuunnella hiipivää hiljaisuutta, huminaa, joka on nostanut sydämeni lokeroista ajatuksia ja pessyt päivien ketjussa kertyneitä taakkoja pois.

Tässä keväässä ja kesässä on tapahtunut niin paljon. Ei näkyvää, aivan näkymätöntä vain.
Kaipaus kuulla, nähdä, kokea enemmän, se on ollut sydämeni huokaileva huuto <3
Olla Rakkauden kohde, se millaiseksi meidät jokainen on luotu. Kauniisti kauniiksi, taiten, jokaista yksityiskohtaa myöten. Tähän aikaan ja hetkeen, jossa saamme hengittää.

" Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä... (Saarnaaja 3:11)

Kesän iloa Sinulle,
Mari










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti