keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Marraskuuta...




Marraskuu. Lumi on peittänyt pihamaan valollaan.
Kylmyys puhaltaa seinien läpi ja nostaa halun etsiä villapaitaa villapaidan päälle. On vapaapäivä. Takan puut viheltävät ja vastustavat sisään pyrkivää viileyttä. Samalla ajattelen, että on aika hiljalleen kaivaa saapuvan joulun valot hyllyiltään ja kaivaa uinuvaa jouluihmistäni esiin piilostaan.

Syksyn taittuessa talven äärelle on arkeni muuttunut eteenpäin lipuvien kuukausien myötä. Ehkä siksi en ole osannut iloita samalla tapaa saapuvasta talvikaudesta, kuten ennen tähän aikaan.
Yhä vain arkeni muuttuu, mutta saan herätä jokainen aamu yli ymmärryksen käyvällä rauhalla ja kiitollisuuden lämmittämänä.  Tänä syksynä olen oppinut PALJON elämästä. Olemisesta ja siitä kuinka juuri näin pienenä ja heikkona on hyvä olla. Kuinka juuri silloin saa ollakin ihmeellisesti vahva Hänessä.  

'Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra.
Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.'
(Jes. 55:8-9)
'Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa. (San. 15:9)'

Olen heittäytynyt nuottikirjojen äärelle, laulun sanojen laineille. Kokeillut soinnuttaa kuumeen karheuttamaa ääntäni ja myös kuunnellut lyriikoiden sydäntälämmittävää hyvyyttä. Hengessä palanut, levännyt ja voimistunut. Sulkenut silmäni ja jopa lattialla lojunut, hengittänyt näiden sanojen sisältämää rakkautta:

"Sun silmäsi paljastaa sen, sulta mitään voi piilottaa en. En mitään oo ilman sua, sinä uskollinen.
Tiedät kaiken elämästäni ja kun katsot sydämeeni, niin nähdä voit kaiken, sisimmästänikin.
Vie elämääni tähän totuuteen, sun katseeltas minussa, en mitään voi salata.
Sun uskollisuutesi, johtaa mua paljon enemmän kuin koskaan ymmärrän- en sitä kieltää voi kun katseesi minuun jälleen loit, ja täytit rauhallas." / suom. Keidas

Ei elämä aina tanssi ruusunlehtien päällä, mutta kaikesta voi kiittää. Tänäänkin <3

*******

Elämäni avaimet

Sinulla on käsissäsi elämäni avaimet
sinulla on lupa avata ovet
ja lupa ne myös sulkea

sinä voit laittaa minut odottamaan
tai päästää astumaan sisään
voit pyytää kulkemaan vielä virstan
tai pysäyttää lepäämään tähän

mutta mitään niistä et tee ilkeyttäsi
et siksi että ansaitsisin pahaa
tai sietäisin hävetä
tai koska olen niin
keskenkasvuinen ja hankala

en ole sinulle koskaan
mitään liikaa tai liian vähän

- ainoastaan riittävä ja rakas

-Kesken/ Elina Salminen


Voi hyvin,
Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti