sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Yksityiskohdista haltioitunut





Päivien lipuessa valoa kohti, herää sisäinen häärääjäni jälleen eloon.
Kodin puuteroiminen keväiseen asuun on hiipinyt hiljaa miljoonin ideoin ihoni alle.
Nautin <3

Kaivoin kaapin perältä silistysveden, nappasin kopin ystävän rakkaudesta osaksi omaani ja kiiruhdin etsimään miten voisin rakastua pyykin pyörittämiseen uudelleen, kaivaa esiin niiden puhtaiden, valkoisten lakanoiden tuoksun ja toden totta. Koukussa olen jo viikon ollut.
Kynttilöiden tuike illan hämärässä, päivien ilossa, tässä hääräämisen lomassa on ollut kaunistus kodillemme.
Jokin herää eloon, talven nuhjuisuuden alta...

Tässä vuodessa on lupaus jostain tuoreesta. Katson uutta ja muistan rivit joissa lukee: "Minä luon uutta, se puhkeaa jo taimelle" ja voi kuinka rakkaasti tartunkaan tuohon lupaukseen!
Kuin puhtaiden pyykkien ihana tuoksu, pehmeän puuvillan pisaroiva sumu vierelläni, saan hengittää uutta, raikasta ja niin rakasta.

Murusten helinä ja sydämestä nouseva elämän pulputus <3

Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti