maanantai 21. lokakuuta 2013

Malttamattomuus pysyä poissa...


 
 
Kuurankohmeiset ruohonkorret alistuivat aamun askeleen alla. Hauras jää murtui kylmettyneiden lätäköiden pinnalta, pienimmäisen punaposken ilonhypähdysten alta. Nurmen pinnalla viipyy vihdoinkin kauan odotettu jalokivien huntu ja sisintäni lämmittää <3
 
Viipyilevien syyslomapäivien äärellä pysähdyin pitkästä aikaa kymmenien runovihkojeni ja -kirjojeni viereen ja jälleen kerran sydemessäni soi- en minä malta millään olla poissa!
 
...kun tuntuu siltä, etteivät sanat solju, ne lähtevätkin kuin hipaisten lentämään. Sanat punovatkin ajatuksia kevyisiin kehyksiin, tuulettavat tunteita- takkuisiakin ja kietovat kätköihinsä säilöttäviä tarinoita. On vain pysyttävä ja kirjoitettava, juuri silloin kun siltä tuntuu...
 

"Ei niin onnetonta päivää
ettei pintä ilonkyventä tarjoa:
linnun helkähdyksen
kastepisaran
kuurankiteen kimalluksen verran.


Ja taas jaksat –
etkö jaksakin?"

-Maaria Leinonen


Mari

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, olet jälleen täällä <3

    VastaaPoista
  2. Muuten Mari, jätin sinulle pienen haasteen blogissani ;)

    Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...iiikkk... uusia kuvakulmia ;) yritän, palaan tähän haasteeseen, kiitos siis siitä <3

      Poista
  3. Pakkasen tuoksu tekee olon vallattomaksi


    hali ihana Mari sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, halauksia sinullekin Maria <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tinttarus, kiitos, sinä myös <3

      Poista