sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Uusi alkuko?


Entä jos antaisit itsesi olla?
lopettaisit yrittämästä olla enemmän,
parempi, jotain muuta
 
et jatkaisi sitä miten sinuun on suhtautuduttu
odottaen, toivoen, vaatien, toruen, ehdollisesti
Entä jos antaisit itsesi vihdoin olla?

  Putoaisit tähän hetkeen, syvemmälle itseesi
niin syvälle, että osuisit siihen siemeneen sisälläsi
joka ei koskaan saanut kasvaa
herättäisit sen ja antaisit sinun kasvaa siksi
miksi sinut oli tarkoitettu. 

 ~ Aaro Löf


Useina aamuina olen herännyt aikaisin ennen muita. Olen viettänyt hetken pimeässä ja levännyt Isän käsivarsilla. Niin on ollut hyvä <3

Aamukahvin äärellä on sydämeni kaivannut jälleen tämän pariin. Olen sysännyt ajatuksen pois ääreltäni ja peitellyt sen arjen alle. Ei minulla ole sanottavaa, mutta tunnukseni vielä toimivat...
Lähes vuosi olen ollut poissa, en ole lukenut muiden tekstejä, en omiani enkä haaveillut sanojen soljuvan puhtaalle valkoiselle pohjalle. Ajatukset ovat olleet tyhjät, karut ja riisutut.
Ehkä kun lumikinosten reunalla rönsyilevät sulaneet pitsireunat, juuri nyt, ehkä kun lumikello pilkistää vielä kohmeessa olevan lumivaipan keskeltä ihan pian...

Annan sydämeni kerätä sen mitä se haluaa kertoa. Ehkä innostun jatkamaan siitä mihin joskus jäin.
Sillä voimalla, kuten on kenties tarkoitettu...

Kevään kepeyttä Sinulle,
Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti