Kuuran hunnuttama pyhäinpäivä

 

***

Taivaankansi on häärännyt siivouspäivänsä äärellä kuluneen viikon aikana. Tänään maisema kuiskii kaunista kuuranhopeaa, kuulasta ja kevyttä <3 Talojen pihoilla lyhdyt ovat jo saaneet verkkaisesti valoisia asukkaitaan ja valonauhat loistavat monen ikkunan läpi hunnutetun illanhämärän saapuessa.

Olohuoneen verhot vaihtuivat viikolla valkoiseen ja tyynyjen sävyt takaisin turvalliseen harmaaseen. Se vain tuntuu omalta, kodikkaalta, rauhalliselta... ja tämän päivän aamuna, kuuran suukotellessa pihapuita, valo tulvii sisään valtavan sulavasti. Talven odotus on puhaltanut inspiraation huippuunsa ja töissä muhineet ajatukset ja pienet somistukset seuraavat jalanjäljissä kotiinkin saakka. Talvisten kirjojen ja lehtien sivut vaihtuvat vikkelään ja hunnuttavat lähes jokaisen huoneen pöydän kulmat.

Edellisen viikonlopun aikana annoin viileän syystuulen hoitaa ajatusmaailmaani hiljaisten polkujen äärellä ja kannoin kotiini pienen oksan. Tänään olen vanhentunut jälleen vuoden verran ja oksa saa illalla katonrajasta paikan, kannatellakseen talvisia, kirkkaita yksityiskohtia. Ehkä leivon vielä piimäkakunkin :)

...Talvea en vain millään malttaisi odottaa. Siksi valkoiset tähdet nousivat jo verhotangon kulmille, ilman valoja, mutta kuin lupauksena siitä, että jotain sydäntärkeää saa viettää tänäkin vuonna <3

"On aika hiljentyä,

astua perimmäisten kysymysten äärelle,

avata ovi ymmärrykselle.

Kohdata sekin mitä silmä ei näe.

Kuulla kauneus sydämellä,

tuntea turva, luottaa lujaa.

Tämäkin päivä,

täynnä tarkoitustaan."

 

 

Kuuraisen kevyttä Pyhäinpäivää Sinulle <3

 

Mari

 

 

***