sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sun



 
Aurinko juoksuttaa lämpölukemia kohti hellettä ja lämmittää talon seinää tehden orvokki-istutukset janoiseksi. Omenapuussa syntyy kuin kohisten uusia alkuja, kun parin sadepäivän jälkeen luonto on taittunut syvään vihreään.
Luonnon herääminen tekee olon tukalaksi, ensimmäisen kerran vuosiin koen sen harmillisenkin selvästi. Aurinko huhuilee lämmittelemään puutarhan kätköihin, nurmikko kun kutittelisi mieluusti talvikalpeita varpaita...
 Nenän ärhäkkä tuttavallisuus ja kutiavat silmät saavat silti jäämään viileän seinän kätköihin, keittämään kahvin, viipymään hissukseen hiljaisuudessa- taustalla lasten kumeat kikatukset ikkunoiden raoista...
 
***
"Hymy puhkesi kukkaan,
versoi varjoista.
Pisara vihreää oli tuonut uuden päivän,
antanut siivet.
Se oli levännyt itsensä perhoseksi. "
Sievää ja somaa sunnuntain iltaa Sinulle <3
 
Mari

1 kommentti:

  1. Hei Mari ....pitkän tauon jälkeen olen saanut lumoutua jälleen kerran ihanista blogeista, joista yksi on ehdottomasti sinun. Olen saanut opinnot päätökseen ja elämään mahtuu muutakin kuin kirjapinot ja esseet. miten ihania kuvia sinulla ja mikä ihanuus, sininen ruutuvihko , jota jo Julialla joskus (Julias vita drömmar) ihailin...mistä Suomesta olet sen löytänyt? Kaikki mikä hiemankin vivahtaa valkoiselle ja siniselle saa pupillini suurenemaan..

    Mutta oikein nautinnollista kesää ja kerrohan kuulumisia<3

    Kirsi

    VastaaPoista