Tähtiputki

 

 

Kuinka olikaan herttaista tehdä pyörähdys tuoksuvien kaunottarien keskelle.

 Kaivattu, muutaman euron arjen luksus. Niin odotettu ja vihdoin taas toteutettu <3

 

Kukkakauppiaan pyysin keräämään ihan vain muutaman rönsyilevän ja huojuvan kukanvarren matkaani ja kääräisemään ne vain rennosti silkkipaperin kääröön. Ei, nyt ei asetelmia, ei lisukkeita, ei edes nauhaa, joilla herkät varret olisi kiedottu toinen toisensa tueksi. Vain muutama hento varsi ja kiireesti kotiin asettelemaan oksat pieniin söpöisiin lasipulloihin.

 

Niin kovin kutsuvasti tämä vaalea, terälehtensä kärjet kirpeään vihreään kastanut kaunokainen keinutteli kukkapaljouden keskellä. Ja minä kiinnyin siihen kovin... Minulle tämä on ihan uusi tuttavuus. Tähtiputki. Tykkään ja ihailen!

Nyökyttelevät nyt lempeästi sopusoinnussa kynttilänvalon väreilyssä, siellä täällä.

Tästä pidän, ohikiitävissä hetkissä. Juuri nyt.

 

***

 

"Kuinka vihreää voikaan rakastaa
tuota vastamaalattua maisemaa
niin nuorta ja viatonta vielä 
naarmuton pintakin aivan virheitä vailla

ja nuo itseriittoisen villit varret
jotka esittelevät siinä sulojaan kuin
kätensä suudelmalle ojentanut neito
sallivat tuulen viedä illan viimeiseen valssiin

eivät taida tietää päivän poltteesta mitään
eivät sateesta joka pakottaa lakoamaan alleen
eivät siitä pimeydestä kun valo äkkiä lakkaa
ja kylmyys vie lopulta niiltäkin hengen

mutta leveilkööt nyt siinä sadoilla sävyillään

ilakoitkoon ilonsa kunhan suovat ihmetykseni
ja sallivat hieman silmäillä ihanuuttaan sillä
tuskin nuo huomisesta huolisivat vaikka tietäisivät"

 

-Elina Salminen/ Kesken

***

 

Iloa ja Valoa

-Mari

 

Leijaillen, vieläkin

 

 

"Moni varoo katsettasi
mutta minulle on tärkeintä
että sinä näet

että sinä tiedät mistä syystä ja mitä varten
että pystyt koska vaan sanomaan miksi
kun katselet salatuintani
yhtä tarkasti kuin pintaa

ja kun minä mietin niitä
itseni kahta eri puolta
sitä toista mikä minusta näkyy
ja sitä mitä koitan vimmatusti kätkeä
on tuo kaikki sinulle yhtä ja samaa
yhtä kallista ja rakasta

siksi en katsettasi pelkää
enkä suostu enää häpeilemään
vaikken omia odotuksiani täyttäisikään
sillä minä olen sinulle
ennen kaikkea

niin kovin tuttu"

 

-Elina Salminen

Kesä on kannatellut kauniilla kädellään päiviä toisensa perään, antanut sadetta ja paistetta ajallaan.

Ilman suunnitelmia, lepoa. Se on ollut parasta. Kiire kantapäiltä on saanut karista ja hiljaiset aamut saaneet kääriä peittonsa jokaisen lomapäivän ylle.

 

Kannattelen ajatuksin vieläkin viikonlopun sanoinkuvaamattomia tunnelmia, leijun ja huomaan hetkittäin hymyileväni niin että ohikulkijat katsahtavat ja tervehtivät. Tuikituntemattomat.

Ihmettelen Suuria... miten polut ihmisten vierellä punoutuvat toistensa oheen, kohtaavat ja kantavat kauniisti tulevaan huomiseen <3

 

Miten rikas elämä onkaan kun silmämme saavat nähdä! Ja kuinka turvattu, jokainen päivämme, kun olemme tutut <3

 

Iloa, Valoa ja hyvää mieltä Sinun kesääsi!

-Mari

 

Sanoinkuvaamaton

 

 

 

Viikonloppu avasi sydämeni lukkoja ja hoiti hellyydellään.

Kiitollisuus kiirehti kantapäilleni ja haluaa viipyä tässä, sydämessä <3

Hyvyyttä, huolenpitoa ja sanoinkuvaamatonta jotain, mitä en pysty sanoiksi punomaan.

 

Tämän äärellä tulevaan viikkoon:



Sanoinkuvaamaton

 

<3 Mari