sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Laiska lauantai ja sateinen sunnuntai





 
"Ylittäkää sillat tavalla millä tahansa
vaikka ne olisivat kuun haurasta kuvajaista
 
Särkekää muurit muureissa irrottamillanne kivillä
Missä joki tulvii yli, siellä olkaa avulias uoma
 
Missä pelko kahlitsee siellä olkaa uskaliaampia kuin olettekaan
Houkutusten hetkellä älkää kääntykö odottamaan niitä, jotka pyytävät
teitä hidastamaan, sillä he eivät muuta halua
kuin itse johdattaa kulkua
 
Malttakaa mielenne, riemuiten istuttakaa siemenenne:
Katsokaa taaksenne vasta kun olette
kyllin vahvoja kestämään katoavaisuuden haikeutta"
 
- Tommy Tabermann, Duende, 1996

***
Kylmyys kiipesi lauantaiaamun kintereille todellisempana kuin muina aamuna tänä syksynä. Muutamat kynttilät sytytin jo aamuvarhaisella ja ne saivat tuikkia kuin suitsutellen korkeuksiin toiveita tulevaan päivään. Liekkien lämmössä on aamu erilaisempi, kahvi pehmoisempi ja ajatus levollisempi.  Iltapäivällä aurinko leikittelkini jo lehtikasoilla ja lämmitti syyssäteillään hipaisun lailla, ihan hetken verran.

Kynttilänvalossa laskettelin myös lauantain iltahetkiin ja yksinäisen hiljaisuuden äärellä lämmitin saunan. Peiton mutkaan käärin itseni jo iltavarhain, luettuani ensin sivun tai kaksi... Nyt oli mahdollisuus nukkua kenenkään unta häiritsemättä ja herätä sunnuntaiaamun valoisaan sateeseen.
 
Ajatuksin,
Mari

torstai 16. lokakuuta 2014

Lehtilauttoja



 
 
***
 
"Vaahteran taimet puistossa
syttyvät liekehtimään
pieninä nuotioina
hämärässä illassa.

Omenapuu ja pihlaja
vaihtavat morsiushuntunsa
iloisenpunaiseen
äitiyspukuun.

Suuri haapa niemen nenässä
leimahtaa palamaan
tulenkarvaisena
kuin valtava juhannuskokko.

Sen valon vien mukanani
kaamoksen pimeyteen. "

-Maaria Leinonen
(Silta joka kantaa, 2003)  
 

 
***

Syksyn pilvilaivat lipuvat korkealla ja puhaltavat kylmästi viiltävää tuulta suoraan kohti. Pihamaan väriä leiskuvat lehdet ovat levittäytyneet suureksi lautaksi väsyneen vihreän pinnalle. Lehtien kuivunut olemus kahahtaa jalkojen alla. Ilman pakkasta, ilman aamun tai illan kuuraamaa pintaa.
 
Tänä syksynä lehdet tuntuvat eritavalla, ne näyttävät niin kauniilta vain katsella... niitä ei malta hätyyttää pois vaan saavat levätä kaikki nuo villiviinin punahehkuiset ja omenapuiden oranssit peittäen liuskekivien pinnan.
 
Ympärillä pyörähtelevä ilma on ollut helpottavan hyvää ja hoitavaa. Olen saanut tuvallisin askelin kulkea kohti tulevaa- sitä onnea suuren unelmani toteutumisesta kannan edelleen ihollani ja vieläkin nautin työstäni jokaisella solullani... niin saan jatkaa <3
 
Olen saanut päästää irti niin monesta epäolennaisesta kuluneen vuoden aikana ja oppinut tarttumaan niihin asioihin, joilla on merkitystä. Merkitystä enemmän muille, läheisilleni ja siinä ohessa itselleni...
 Tunnen olevani nyt vapaa, ehkä juuri samalla tapaa, kuin tuo taivaan lintu. Vapaa!
Vuosien varrella kyyneleiden virrat kerääntyivät kyynellaakson pohjalle,
 mutta sinne ei tarvinnut jäädä <3
 
Iloa ja valoa päivääsi.
Olet täydellinen!
 
<3 Mari 

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Talven saapuessa...

 
Syksyinen tervehdys.
 
Aika lähti vuoden alussa lentämään ja keräsi kuukausien varrella ilmaa siipiensä alle. Nyt se matkaa kohti talvea ja paljon hyvää olen saanut kätkeä taskuuni tämän matkan varrella...
 
Alkuviikko on kulunut kirjaimellisesti peiton alla, kuumeen käärössä, ollen sitkeääkin sitkeämpi ja olen saanut aikaa unen välissä ajatellakin.
Ikkunoiden takaa avautuu valtavan kaunis syksyinen lehtisade ja hieman luntakin taivaankansi maahan on halunnut tänään lähettää... Jouluihmisen huokaus on syvääkin syvempi ja odotus kevyestä lumihunnusta oven takana kutittaa mukavasti sydämen silmissä... voi kun se hetki olisi jo huomenna <3
 
...En tiedä millainen intoni on  alppihovia kohtaan, kului monta kuukautta, kun edes avasin sivuja....
Aika saa näyttää, mutta nyt on ovea taas raotettu, eivätkä saranat vielä narisseet <3
 
"Kunpa voisin jakaa tämän tunteen,
antaa sinullekin, saman rauhan, joka astuu alas viereeni,
kiinni kädestäni pitämään,
olkaani tukemaan, osana minua olemaan.
Vailla pelon turhia huolia, osana suurta ihmettä,
olla osa tässä, nyt.
Juuri tällaisena."
(-kirjoittaja?)
 
Ajatuksin,
Mari