maanantai 23. joulukuuta 2013

lauantai 14. joulukuuta 2013

Iloisia sanoja ja joulun tuntua.

 
 
 
 
 
Sisuksissa vellonut pitkällinen velttous ja saamattomuus, harmaa huntu ajatuksien yllä ja kyynelien loppumaton virta ovat hellittäneet viimeinkin otteensa. Heräsin perjantaina uuden päivän aamuvarhaiseen ja rinnalla kulki suunnattoman suuri ilo ja rauha.
 
...Joskus tuntuu että arjen valo ei riitä paistamaan syvälle sydämeen saakka. Taukoamaton pyristely arjen hankaluuksien kanssa saa voimaan pahoin ja nostattaa silmien pinnalle polttavan, läikehtivän kalvon.  Se puhaltaa rajusti arjen kulmissa kuin juuri tuloillaan oleva myrskynsilmä, mutta  tuo mukanaan lopulta kyynelten valtaisan aallokon.
 
Tuo kyynelten aallokko pysäytti ja pakotti istumaan aivan hiljaa. Kehotti vaikenemaan, olemaan tekemättä mitään ja tyhjentämään juuri tässä heikkouteni kohdassa, maahan muserrettuna olevan astian, ihan sinne pohjalle saakka -ei täyteen astiaan saa lisättyä mitään hyvää, ei yhtään valoisaa ajatusta, voimaa, rauhaa ja rakkautta. Ei, jos se on täynnä omien ajatusten paljoutta, omaa vajavaista ymmärtämistä, omia päätelmiä ja omia itsepäisiä suunnitelmia!
 
Nyt lauantain suunnitelmat ovat tupruttaneet kodinlämpöön joulun kaivattuja ja tervetulleita tuoksuja. Joululimput ja hedelmäkakku odottavat vuorollaan paistumista ja maistelemista.
Piparkakkunauhoja tehtiin yhdessä lasten kanssa ja ripusteltiin niitä keittiöön ja ruokatilan jouluisammaksi koristeluksi. Joululaatikkojen aikakin tulee, ehkä jo tänään :)
Kaunis kaunis musiikki soi taustalla ja nautin sen sanojen tärkeydestä tänään vielä usemmankin kerran <3
 
...ostin myös Maaria Leinosen runokirjan, jota olen kauan miettinyt hankkivani. Yksi kirjan runoista sai miettimään blogin kirjoittamisen ajoittaista alavireisyyttä, mitä mieltä itse olet?
Ajoittain omalla kohdallani kirjoittaminen soljuu kuin keväisen puron juoksu, mutta on aikoja jolloin sanat eivät puhu, eivät niin paljon että tulisivat julki. Usein kipujen jälkeen ilo on suurimmillaan, sydämessä soi ja sanat taas kuin juoksevat vastaan kun antaa niille oman hetkensä...
 
"Ei sanoja voi saalistaa.
Metsästää kuin
perhosia haavilla.
Tulevat
jos ovat tullakseen.
Syntyvät.
Kipu kätilöi.
Murhe kastaa.
Ilon sanatkin.
Ja juuri ne. Juuri ne."
 
-Maaria Leinonen/ Huomisen ovella
 
Lauantaipäivän lämpöä Sinulle,
Mari

tiistai 10. joulukuuta 2013

Hiljaisuuden valossa

 
 
Himmeistä kaari-ikkunoista kantautui illan viileä pakkasen valo
ja kirkon penkkien rivit täyttyivät hiipivästä hiljaisuudesta.
 
Laulujen ympäröimänä saattoi käsin koskettaa Hiljaisuuden Valoa.
Samuli Edelmannin joulukonserttikiertue oli miellyttävä ja
 Tabermannin runo, jonka hän lausui, herätti paljon ajatuksia...
 
Varo vain kukkia!
"Näin sinun tulevan:
Olit niin kaunis, kaunis,
mutta sinä onnuit,
kävelit varpaillasi, olit niin varovainen
Älä kulje varpaillasi, rakkaani, älä häpeä,
juokse varpaillasi niin että ne kuuluvat ja näkyvät!
Rakkaani, minä rakastan kuulla sinut
yli metsien, yli merten ja vesien, vähäisimmänkin.
kuin muuttolinnun, vaikka yksinkin matkalla
Tule rakkaani, avaa hiukseni, sylini,
suuni aivan kuin sinun suusi:
Huuda että rakastat minua niin suunnattomasti
joka kiveen, joka oksan tynkään, joka käpyyn,
ja ennen niin mykkään korvaan!
Huuda se kuin räävitön poika,
kuin tyttö joka asui tuli silmissä,
kyltymättömät ja kaipaavat sormet
taivaan säkeiden läpi: 

Siis rakasta kaksin käsin,
rakasta niin kuin soudetaan,
kuurataan, leivotaan, tempaistaan syliin

Siis rakasta"

         -Tommy Tabermann-
 
Mari

torstai 5. joulukuuta 2013

Lumihiutaleiden aikaan

 
 
 
 
Hiljaa leijuu maahan hiutaleet.... <3
 
Valkoiset hahtuvat ovat lepytelleet pihamaata ja ajatuksia kokonaisen aamun ajan. Valo tulvii ikkunoista ja kirkastaa valkoiseksi maalattujen seinien pintoja.
Eilinen ajatusten lepuutus loi uutta ja seinille napsuttelin pienet naulat valokuvia varten. Yksinäisiksi jääneet seinäpinnat saivat uudet tuttavuudet vanhasta kipsitaulusta ja valkoisista, vanhoista vauvantossuista.  Aamulla huomasin ikkunalaudan hyasinttien heränneen kukkimaan, pienin nupuin, kohti ikkunasta läikehtivää valoa.
 
Olen selaillut ahkerasti kuvia kirjasta Kaunis Pieni Joulu ja muhitellut ajatusta kokeilla siinä olevan piparkakkutalo-kaupungin rakentamista tälle joululle. Kirjassa olevien leikkiin tarkoitettujen joulutorttujen tarpeet on jo ostettu ja askartelu odottaa vain sohvalla lepäilevän pikkuisen potilaan tervehtymistä.
 
Sain olla mukana Ninan kutsumana kirjan lämminhenkisessä julkistamistilaisuudessa Tampereen Tallipihan kahvilassa. Tarjolla oli ihanat puitteet tunnelmallisen ja inspiroivan kirjan julkistamiseen, mukavaa jutustelua kirjan tekijöiden kera sekä suussa sulava suklaabuffet iltapalaksi. 
 

 
Kiitos Nina, Anne <3
 
Lumivalkoista iloa päivääsi,
Mari
 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

...

 
¨
 
Kylmä yö oli kuurannut sillan kaiteet pehmeään, kimaltavaan samettiin. Katsoessani aamuun heräävää, himmeää tähtitaivasta, samettiin suli untuvaisen takin pehmeän pinnan jälki ja tunsin sisimpänikin lukkojen avautuvan hiljaa saranoitaan naristellen.
 
Kylmän kauniisti kangistamat jäsenet etsivät ylleen paksua peittoa ja kuumaa juotavaa. Hetken kuluttua nautinkin harvinaisen tuokion viikon keskellä; aamusaunan lämmön hipihiljaisuuden äärellä.
Hetkeksi iholle kaivautunut lämpö heilautti sohvalla pehmeisiin uniin, joista päivän kirkas aurinko herätteli taustalla soivan musiikin sointuihin.
 
Voimaannuttava parituntinen sai tunnelmaruumiini jälleen pehmenemään ja niin ovat taas muutaman huonekalut vaihtaneet paikkaa; lasten taideteokset pääsevät nyt ilahduttavasti enemmän esille <3
 
 
"Yöllä
kun tuuli nukkuu
ja linnut
lauluista väsyneet -
puu herää
ja alkaa puhua
kuin ihminen.
Ihan hiljaa
kuiskaamalla
ettei kukaan hereille
kesken uniaan.
Valvon ja kuuntelen.
Niin viisaita
ei päivisin puhuta."

- Maaria Leinonen/ Niin kuin puut puhuvat
 
Mari


maanantai 2. joulukuuta 2013

Valkein varpain vaikeuksien yli

 

Sisimmässäni on viipyillyt voimakkaita pettymyksen tunteita. Ne ovat läikehtineet sydäntuntojen yli myrskyisästi, hölskyen ajatusten kaaosmaiseen aallokkoon. Sohvan nurkka on pitänyt tiukassa sylissään eikä kyynelvirratkaan ole kaukana silmäkulmista olleet.
 
Aina asiat eivät mene kuten niin kovin itse toivoisi, kuten itse täydellisesti on suunnitellut, jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Kaiken keskellä suuri viisaus onneksi toistaa aina vain voimakkaammin tämänkin olevan parhaakseni- usko siihen ja luota! Nostin askeleesi kulkemasta väärää tietä...
Viivyn siis tuntemattomassa ajassa, edelleen nauttien lahjaksi saatua lepoa, kodin lämpöä ja aikaa tekemättä mitään kiireistä. Näiden kanssani kulkevien huolien ja murheidenkin jälkeen tulee päivä, jolloin löydän näistäkin päivistä sen kauneuden jota en juuri nyt näe <3
 
Hiljaiseksi vievien ajatuksien keskellä saan tuntea usein lämpöisen silityksen olkapäälläni, lujan rutistuksen arjen askeleiden keskellä. Suukon poskipäällä ja rakastavan katseen silmästä silmään. Lisäksi niin kovin kaipaamani lumipeite maan yllä kertoo talven  olevan ihan liki, tuoden valon ja ihanan, tunnelmallisentärkeän juhlan. Joulutunnelmointiin on nyt rutkasti aikaa, siihen saan erityisesti keskittyä juuri nyt ja sitähän olen niin jokaisena vuotena toivonut!
 Ihanaahan tämäkin, oikeastaan ihan parasta,  joten päätän unohtaa hätäilyn, unohtaa pelkoni ja teen tunnollisesti ja uskollisesti tulevat päivittäiset velvollisuuteni. En edes yritä päästä selville mitä tulevaisuus mukanaan tuo, eihän sen aika ole vielä!
 
Näutitaan siis tästä:

"Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Pakkasella paukutteli,
tuiskutellen tiet tukki.
Hatarissa ikkunoissa
jäiset kukat kilvan kukki."
 
Lumivalkoisen kimaltelevaa arkea meille jokaiselle <3
 
Mari