maanantai 29. heinäkuuta 2013

...



 
Taivaan peittyessä valkoiseen pilviharsoon ja tuulen puhaltaessa yhä lujemmin, keltaisuus kieppuu kevyesti ilmavirtojen mukana ja valtaa aina vain enemmän tilaa pihamaan pinnalta. Eilinen aurinko tuntuu vielä iholla, pehmeänä rantaveden liplatuksena ja hienona hiekkana jalkojen askeltaa. Nyt
omenapuiden oksilla varttuvat harvakseltaan muutamat omenat ja käpyjen karhea pinta nipistää paljaita jalkapohjia pihapolun liuskekivillä.
 
Syksyinen tekee itseään ihan liki ja huokailen kynttilävarastojeni tyhjyyttä. Varpaitani paleltaa jo enemmän ja makustelen ajatuksissani uusien villasukkien pehmeyttä. Lankakerät lepuuttavat korissaan ehkä vielä hetken, kunnes solmiutuvat pieniksi silmukoiksi puikkojen suloisessa sävelmässä...
 
Takkatuli lämmittäisi nyt sydämessä asti... kuinka paljon elämässä onkaa avautunut ja paikalleen solmiutunut! Rauhoittava liekki on saanut puhdistaa niin paljon kaikkea turhaa, asettaen paikalleen sitä mitä sisimpäni on ollut vailla ehkä liiankin pitkään; rauhallisuutta!
 
 Vietän vielä yhden sallitun vapaapäivän kunnes ilta taittaa pimeytensä ikkunoiden äärelle ja kutsuu varhaista aamua taas tulevaksi työhön. Lakaisen terassin neulasiin peittynyttä pintaa ja näen ajatuksissani ulko-oven edustalle asetetut lyhdyt ja syksyiset istutukset- niitä joita en vielä edes omista...
 
***
Varoen
lähenemme valon ja pimeän rajalla
kuunnelleen kumpaakin.

Joinakin hetkinä
hiljaisuus riittää
pyyhkimään pimeyden pois.

- Pia Perkiö

***
 
<3, Mari

 
 

torstai 18. heinäkuuta 2013

Hiljaisuuden hetkiä.


 



 
 
"Kun näen jotain kaunista,
katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni.
Ei kaikkea tarvitse omistaa! "
-Nuuskamuikkunen (Tove Jansson)
Helle kyyditti ystävyksiä viikonvaihteen ajan.
Hellästi heilutti merituuli hameen helmoja ja aurinko väritti ihonpintaa enemmän kuin koko kesä tähän mennessä yhteensä.
Varpaani painoin hienoisen hiekan syvyyksiin, lennätin ajatukseni meriveden siloittamalla kalliolla kohti taivaalla lipuvia pumpulihaituvia- niitä muutamia joita juuri ja juuri katseeni vangitsi. Hetkeksi halusin erkaantua muista ja halusin hetkeni, ikiomani, meren kohinassa, sen kosketuksessa kalliota ja pitkää hiekkarantaa vasten.

Ajatusten syvyydestä kumpusi tuttuja ja tuntemattomia. Tuntemattomille tuuli sai säveltää sanat ja niin paljon näitä hetkiä lisää kaipaan...
Koti hymyili hellästi asukkaidensa palatessa kotiin ja nurkat ovat puhdistuneet uuden innostuksen johdosta. Matkatuomisina kassijättiläinen kannatteli torilta löytyneet suuren suuret rosmariinit ja kahvihetkeeni herkästi väritetty kahvikuppipari- kuin koru pastellin väreineen ja siroine kuvioineen <3

...Nyt ikkunan takana näkyy jo ensimmäisiä merkkejä lähestyvästä syksystä; pieniä omenoita, harvakseltaan, aikaisessa aamussa hengityksen ilmaan luoma huuru... Syksyhämärä saapuu hiipien ja olohuoneemme on kuorrutettu pienillä tuikkivilla kynttilöillä <3

Suloisuutta sinulle,
Mari





 


tiistai 2. heinäkuuta 2013

kaapin kätköihin talletan...


 
 
*****
 Nimipäiväni alkoi lähes yhtä varhain kuin jokainen arkinen aherrusaamuni. Kahvinkeitin rupatteli tutun tuokionsa ja me saimme nauttia sen vahvasta aromista kunnes saimme edes hiukan silmiämme auki. Vaikka pilvet siivilöivät paisteen pilviverhon taakse, pääkaupunkiseudulla jaksoi paistaa.
 
Moottoritie humisi pakettiauton renkaiden alla kun  minä torkahdin kevyeen uneni jatko-osaan.  Unelmat näyttävät toteutuvan hiljalleen, omassa aikataulussaan- kuten aivan kaikki. Omalla painollaan. Usean vuoden olen maistellut ajatusta omistaa kaunis liinavaatekaappi, jonne kätkisin vaatteeni ja joka toimisi kuin koru kauniina yksityiskohtana kotimme kalusteiden joukossa.
Päivällä kaunotar saapui kotiin ja asettui eteistilaan, nojatuolin seuraksi.
 
 
*****
 
"Älä anna periksi nyt,
sinun ihmeesi on jo tapahtumassa."
 
- Tuntematon